Warhammer-figupeliuniversumin innostamia ja niihin sijoittuvia pelejä on vuosien saatossa kertynyt kymmeniä ja laatu on ollut tasaisen vaisua muutamaa loistavaa yksilöä lukuunottamatta. Chaosbane tarttuu miekkoihin ja loitsuihin lähtiessään haastamaan toimintaroolipelien kiistatonta kuningasta, Diabloa.
Periaatteessa kaikki puitteet kohdillaan, mutta…
WH: Chaosbane on kuin eilinen kahvi termarissa. Siinä ei periaatteessa ole mitään vikaa; se on juotavaa ja edelleen sisältää kofeiinia, joten perusasiat ovat kunnossa. Kuitenkin kun härskiintymässä oleva rasva alkaa maistumaan ensimmäisen kulauksen osuessa kitalakeen, alkaa välittömästi katumaan sitä, ettei keittänytkään tuoretta pannua.
Chaosbane näyttää hyvältä ja periaatteessa kaikki toimii. Pian kuitenkin ääninäyttelyn heikkous pakottaa ottamaan puheet pois päältä, päälle liimattu co-op-pelaaminen paljastaa heikkoitensa toisen pelaajan ollessa puhdas statisti. Taistelumekaniikan yksiulotteisuus alkaa kuultamaan taitopistesysteemin läpi muutaman tason jälkeen.
Kannattaako ostaa?
Kun periaatteessa kaikki toimii ja mikään ei varsinaisesti ole rikki, miksi Chaosbane ei innosta? Diablo 3 on puutteistaan huolimatta kuin vastapaahdetuista pavuista tehty triplaespresso verrattuna tähän päivän vanhaan termoskahviin. Diablon ollessa niin edullinen ja täynnä loputonta ARPG-hupia, ei Chaosbanen hankintaan yksinkertaisesti ole syytä kuin WH-sarjan todellisilla faneilla. Muut se tulee varmasti jättämään haaleaksi ja kertyneen vanhan rasvan tunteen haluaa huuhtoa pikimitten pois suusta.
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.