Suomalainen ralli- ja autopeleillään maailmanmaineeseen pari vuosikymmentä sitten ponnahtanut Bugbear on valmistellut seuraavaa autopeliään, Wreckfestiä jo vuodesta 2013. Erinäisten vaikeuksien kautta on päästy vihdoinkin voittoon, ainoastaan 1611 kehityspäivän jälkeen.
Wreckfestin tavoitteena on yksinkertaisesti jokamiesrallin ajaminen Demoliton Derby -hengessä. Pelimuotoja on rata-ajosta ovaaleihin ja hiekkamonttuihin. Yksinkertaista ja perkeleen kivaa!
Allekirjoittanut hankki Wreckfestin Early Access -version itselleen kolme vuotta sitten. Tuolloin peli vaikutti lupaavalta ja oli jo silloin melkein varttia vaille valmis. Ajaminen oli kivaa, ajomallinnus pahuksen onnistunut ja fysiikkamallinnus parasta sitten hyperrealistisen BeamNG.drive:n. Nyt kun Wreckfest on vihdoin saatu sliipattua valmiiksi, on yllätys huima – ja vieläpä erittäin positiivisesti!
Kerrankin loistava ajomalli ja kolarifysiikat
Huomaa, että Wreckfestin takaa löytyy suomalainen autopelejä rakastava tiimi. Tämä näkyy etenkin auton ohjattavuudessa, joka on timanttia sekä ratilla ja polkimilla, että peliohjaimella. Autoa ohjastaessa pelaaja tuntee radan persuksissaan ja on koko ajan auton niskanpäällä. Ajaminen on nautinnollista. Vain harva peli pääsee näin lähelle onnistunutta ajomallia. Forza Horizon -pelit lienevät lähimmät, johon ajomallia voi verrata. Se on sekoitus realistista simulaatiota ja arcadea – hyvää simcadea.
Wreckfestin lopullinen versio eroaa Early Access -versiosta yllättävän paljon. Vaikka loppuvaiheen betaversio olikin hyvin lähellä lopullista, on uunituoreessa painoksessa hämmästyttävän paljon uutta kivaa. Näkyvimmät näistä ovat uudet radat, niille annetut nimet ja tietenkin ison massan omaava amerikkalainen koulubussi sekä leikkuupuimuri ja päältäistuttava ruohonleikkuri.
Pelitilat ovat tyypillisiä. On uramuoto, yksittäiset huviajelut sekä moninpeli. Uramuodossa pelaaja avaa Pleikkarin Driveclub-tyyliin kisoja voittamalla aiempia sarjoja. Kisamuodot vaihtelevat avoimen kentän Destruction Derbyistä jokamiesralliin, Suomessa ja Yhdysvalloissa. Ratoja on 22 ja ne vaihtelevat hiekka- ja asfalttipinnoitteillaan. Virallinen julkaisu toi mukanaan myös keskellä maaseutua olevan pellon ja amerikkalaisen kaupunkiradan.
Kaikki radat ovat pullollaan yksityiskohtia, jotka on mahdollista rikkoa ajamalla niitä päin. Renkaat sinkoilevat joka suuntaan kun tekoälykuskit kamppailevat paremmuudesta pelaajaa vastaan. Ihmiskuskit tuhoavat puolestaan helpommin kylttejä, ja jopa betonielementit ratojen varresta. Mikään ei ole niin hauskaa kun kiilata vastustaja radalta lähimpään esteeseen.
Maalit uusiksi ja männät vaihtoon
Pelin autokanta luottaa pääasiassa amerikanrautaklassikoihin, jotka röyhivät röyhkeästi. Mukana on myös riemukkaita ylläreitä kuten sämpylä-Saab, vanhempi Volvon farmari sekä jo edellä mainittu amerikkalainen koulubussi.
Kaikkia autoja voi muokata sekä sisäisesti että ulkoisesti. Peli tarjoilee ulkoiseen muokkaamiseen hyvät perustyökalut värien ja räjäisten tarrojen muodossa. PC-versiossa pelaaja voi kuitenkin ladata lisää kamaa Steamin Workshopista tai tehdä Photoshopilla täysin omat PornHub- ja Fake Taxi -tarransa.
Autojen tekniikkaa voi muokata puolestaan päivittämällä osia pelirahaa vastaan. Rahaa saa tyypilliseen tapaan ajamalla kisoja. Mikä parasta, myös harjoitteluajoista palkitaan crediteillä.
Graafisesti peli on hyvän nätti. Se ei kuitenkaan näytä siltä, milltä puolivuosikymmentä kehityksessä olleen pelin odottaisi näyttävän. Grafiikka ei kuitenkaan ole missään tapauksessa ankeaa. Se ajaa asiansa, hivelee tehosteidensa osalta silmiä.
Vuosikymmenen parhaat äänitehosteet?
Vaikka grafiikat eivät olekaan aivan viimeisintä huutoa, erottuu peli äänillään monesta muusta autopelistä. Moottoreiden äänet ovat härskit, mutta todellinen nautinto syntyy kaikkien muiden pikkuasioiden äänistä. Jokaisesta kolhusta, hypystä, jousien asentojen vaihdoksesta ja pienestä iskemästä tulee ääni. Vastaavanlaista ääni-iloittelua olen kuullut viimeksi GTA V:ssä, jossa on yhtä laaja äänikirjo ajoneuvoa ajaessa. Romutuksen äänet ovat niin hienot, että on pakko antaa isot suitsutukset pelin äänitiimille. Kerrankin!
Pelin musiikista vastaa salolainen melodista mättöä tuottava indiemuusikko Jay Ray, eli Joni Säde, jonka rytmit sopivat romuralliin kuin sormi nenään. Musiikkiraitoja kuullaan rankemmasta riffittelystä aina konemusiikkiin. Skaala on juuri sopiva.
Jos jotain kaipaisi vielä lisää, niin VR-tuelle olisi kyllä kysyntää. Etenkin PC:llä HTC Viven ja Oculus Riftin välisissä cross-platform VR-mittelöissä romuralli pääsisi aivan uusiin ulottuvuuksiin. Toivottavasti Bugbear ottaa ajatuksesta vaarin. Samoin varsin niukassa PSVR-tarjonnassa, tulevan Wreckfestin PS4-version mahdollinen PSVR-ominaisuus olisi takuulla kiitelty.
Ja kyllä, vuosien odotus kannatti! Wreckfest on helvetillisen viihdyttävä romurallipeli, jonka ajotuntuma ja fysiikka on huippulaatua. Runsaat pelimuodot ja tuhopornonautinto on parasta autopeliviihdettä vuosiin. Wreckfest on tämän hetken hauskin autopeli.
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.