Xenoblade Chronicles X: Definitive Edition tuo Wii U:n massiivisen seikkailun Switchille. Onko aika kullannut muistot, vai onko tämä yhä yhtä sekava ja upea kuin vuonna 2015?
Valtavia dinosauruksen kaltaisia hirviöitä, avaruusaluksen jämään rakennettu ihmiskunnan viimeinen kaupunki ja… loputonta juoksemista valtaisan isossa, avoimessa maailmassa. Muutaman kymmenen tunnin jälkeen myös lentämistä roboteilla. Tätä on Xenoblade Chronicles X. Se on peli, joka heittää sinut vieraalle planeetalle ja sanoo: ”Hei! Pärjäile!”. Kansikuvan mech – eli pelin termein Skell – on erittäin herkullinen, kunhan jaksaa odottaa kymmeniä tunteja, että sitä pääsee ohjaamaan. Jo vanhentunutta nuorisoslangia lainatakseni: Ei lippalakkia!
Jotta ymmärtää X:ää, pitää katsoa historiaan. Alkuperäinen Xenoblade Chronicles ilmestyi Wiille (Japanissa 2010, meillä 2011) ja räjäytti pankin. Tämä Xenoblade Chronicles X seurasi perässä Wii U:lla vuonna 2015, mutta jäi konsolin floppauksen jalkoihin. Sen jälkeen Switchille on saatu Xenoblade Chronicles 2 (2017), ykkösen Definitive Edition (2020) ja mestarillinen Xenoblade Chronicles 3 (2022).
Nyt ympyrä sulkeutuu, kun sarjan ”musta lammas” X saa vihdoin oman Definitive-käsittelynsä. Se on käännetty yhdelle ruudulle Wii U:n kahden ruudun sijaan ja hiottu sieltä täältä. Silti se on kuin iskisi kuiviltaan kolme aurajuustorullaa suoraan nielusta alas vatsaan sulateltavaksi – melko tuhti paketti siis.
Jätä jämät!
Pelin tarinassa ihmiskunta on paennut tuhoutuneesta Maasta ja tehnyt pakkolaskun Mira-planeetalle. Pelaaja on osa BLADE-organisaatiota, jonka tehtävä on kartoittaa planeettaa ja suojella New Los Angelesin kaupunkia. Tarina on scifi-höttöä, joka toimii kehyksenä. Seikkailun todellinen suola on itse planeetan tutkiminen – ja Skellien odottelu.
Ammu ammu! Ammuu? Lehmä? Häh? Tulta!
Xenoblade Chronicles X on kolmannen persoonan scifiseikkailu, jossa on ”cooldown”-pohjainen pseudo-vuoropohjainen taistelu ja pelattavaa jopa sadaksi tunniksi. *How Long to Beat* -sivuston mukaan pelkkä tarina kestää 63 tuntia! Huh huh, tätä saa sulatella kauan.
Pelin taistelu on… mielenkiintoinen kokemus. Se on kehittynyt alkuperäisestä Xenoblade Chroniclesista, mutta se ei ole lähelläkään sitä sujuvuutta, mitä kakkosessa ja mainiossa kolmosessa on. Ideana on vaihtaa lennosta lähimätön (melee) ja ampuma-aseiden välillä, ja laukoa erityishyökkäyksiä (Arts) niiden mittarien tullessa täyteen. Definitive Edition tuo mukanaan ”Quick Cooldownin”, jonka avulla artseja voi laukoa odottamatta niiden täyttymistä ajan mittaan. Mekaniikka on monimutkaisempi kuin tämä köykäinen selitys, mutta se antaa silti lisäjouhevuutta muutenkin niin sekavalle taistelulle.
Kuulostaako tähän mennessä selkeältä? Ei? No ei siinä vielä kaikki: Taistelun tuoksinassa ruudulla vilisee numeroita ja huutoa, ja pelaaja lähinnä ihmettelee, että mitä hittoa tässä oikein tapahtuu ja toivoo parasta. Harvassa tämän tyylisessä pseudo-vuoropohjaisessa taistelusysteemissä on niin pihalla kuin näissä alkupään Xenoblade-peleissä.
Muilta osin peli on raskas. Käännös on yllättävän toimiva, vaikka Wii U:n ohjainnäyttö puuttuukin, ja valikot on sovitettu yhdelle ruudulle. Valitettavasti paranteluista huolimatta ruudunpäivitys jättää toivomisen varaa. Kun ruudulla tapahtuu paljon, Switch joutuu koville. Lisäksi pelissä kestää kymmeniä tunteja, ennen kuin pääsee ohjaamaan ”Skell”-robottia. Kärsivällisyyttä tarvitaan, ja on parempi unohtaa ”kaikki heti nyt” -asenne.
Parannuksia alkuperäiseen on mm. edellä mainittu Quick Cooldown, mahdollisuus vaihtaa tiimin jäseniä milloin vain (alkuperäisessä oli aina reissu kaupunkiin tiedossa), vuorokaudenaikaa voi muuttaa lennosta ja pelissä on uusia hahmoja sekä uutta tarinasisältöä.
Iso muutos on myös BLADE-tasojen ja Division-pisteiden jättäminen pois. Nämä määrittelivät alun perin, mitä tehtäviä voi suorittaa tai mitä aseita ostaa. Nyt rajoitukset eivät ole pistepohjaisia vaan enemmänkin tarinan etenemiseen sidottuja. Tavallaan toimiva muutos, tavallaan se vie jotain alkuperäisestä pois.
Parempi, muttei täydellinen
Peli näyttää aika ajoin suttuiselta, varsinkin kannettavassa muodossa. Maisemat ovat laajoja ja komeita, mutta tekstuurit ovat välillä muhjua. Äänipuoli on ristiriitainen: Hiroyuki Sawanon säveltämä musiikki on eeppistä, mutta räppibiisit kaupungissa kuulostavat siltä, kuin joku olisi iskenyt DJ Bass Ace 3000:n biisit soimaan luupissa ja luvatta. Korvat alkavat vuotamaan verta pidemmän päälle. Tällaisellekin musiikille on paikkansa, mutta ei oikein scifiseikkailun kaupungissa.
Kannattaako ostaa?
Seikkailuna tämä on aivan valtava, satojen tuntien peli. Jos sinulla on aikaa ja hermoja opetella sekava taistelusysteemi ja sietää teknistä yskähtelyä, tämä peli on todella eeppinen kokemus jo pelkästään skaalan puolesta. Jos haluat nopeaa toimintaa ja teknistä täydellisyyttä, älä pelaa ainakaan Grand Theft Auto V:tä – tai Xenoblade Chronicles X:ää.
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.