Koti Peliarvostelut Anthem-arvostelu – Hymy hyytyy hymnillä

Anthem-arvostelu – Hymy hyytyy hymnillä

Bioware on lääketieteen tohtoreiden Ray Muzykan, Greg Zeschukin ja Augustine Yipin vuonna 1995 luoma pelistudio, joka on omistautunut loistavien, tarinarikkaiden roolipelien valmistukseen. Tunnetuimpia tuotoksia ovat Mass Effect, Dragon Age, Star Wars: The Old Republic ja tietenkin maailman parhaiksi roolipeleiksi tituleeratut Baldurs Gate -ropet.

Menestystarinaa raapustellen Biowaren ja Pandemic Studiosin omistama VG Holding Group -yhtiö kuitenkin myytiin isolla rahalla EA:lle vuonna 2007, ja näin pelaajien keskuudessa yksi vihatuimmista yhtiöistä pääsi sekoittelemaan soppaa omilla ruosteisilla lusikoillaan.

Nyt vastikään julkaistu, odotettu, himoittu ja kuusi vuotta valmisteltu Anthem pääsee kriitikon lautaselle, mutta gourmet-aterian sijaan, edestä löytyy jo kylmettynyt pula-ajan pettuleipä ilman kahvinkorviketta. Trendikkäästi täysin keskeneräinen AAA-peli kärsii lukuisista ongelmista ja tylsyydestä, mutta käydään nyt ensin mistä pelissä on kyse.

Mainos

Tarina, mikä tarina?

Anthem on jumalien (Shaper gods) valjastama puhtaan luomisen lähde, jolla maailma muokattiin. Ennenkuin homma saatiin pakettiin, maailmanmuovaajat hävisivät kuin pieru saharaan. Jälkeen jäi luomisen instrumentteja, reliikkejä, jotka Anthemin voimalla loivat katastrofaalisia myrskyjä ja mutatoituneita hirviöitä. Näitä vastaan selviytyjät kehittivät Javelin-pukuja joilla Freelancer-pilotit paukuttavat pahaa pataan – joka tässä pelissä on militaristinen Dominion ja sen johtaja The Monitor, eli “näyttöpääte”. Tuumakoosta ei toimituksella ole tietoa.

Töllö valistaa heikoimpia

Juoni kuulostaa kiehtovalta ja aika geneeriseltä, mutta ei se ole huono asia. Huono asia on se, että tarina on niin huonosti kirjoitettu, tahditettu ja näytelty, ettei sitä kiinnosta seurata ensimmäisen puolen tunnin jälkeen lainkaan. Tämä on harmillista, koska Bioware on tunnetusti loistava tarinan iskijä, mutta Anthemissa se epäonnistuu totaalisesti. Ääninäyttelystä plussaa, mutta ei sillä kuuhun mennä.

Haluk esittelee pelin kasvojen animaatiota

Craftia ja loottia

Pelin kaikki tehtävät, craftaaminen, eventit, javelin-pukujen skillien säätö ynnä muut toiminnot tapahtuvat Fort Tarsis -nimisessä hubissa, mikä on kenties kautta aikojen ärsyttävin ja huonoin hubi missä olen koskaan ollut.

Tarsis on täynnä NPC-hahmoja (non player character) joiden kanssa voi lätistä turhia, ja vastailemalla vain ja ainoastaan kahdella eri vaihtoehdolla onttojen hahmojen kysymyksiin. Vaihtoehdoilla ei ole mitään vaikutusta pelin mihinkään osa-alueeseen, joten jos masokistista vikaa löytyy niin ei muutakun porisemaan. Ja ei, pelissä ei pääse parittelemaan hahmojen kanssa kuten esimerkiksi Dragon Agessa ja Mass Effect-peleissä.

Hän on yksi pelin turhimmista hahmoista

Fort Tarsiksessa käppäily on helvetillinen kokemus. Pelaaja juoksee noin 2 km tuntinopeutta. Tämä onkin ainoa paikka, jossa peliä pääsee ihastelemaan ensimmäisen persoonan kuvakulmasta. Muuten peli on vain ja ainoastaan kolmannesta persoonasta ilman FOV (field of view) säätimiä. Kätevää! Eiku..

Maksa lootista oikealla rahalla!

Mikromaksuista innostuneet käyttäjät pääsevät tyydyttämään halunsa Tarsiksen kaupoissa. Pelin sisäinen valuutta on kaikessa omaperäisyydessään nimetty shardeiksi ja niitä voi poistella iskän ja äiskän luottokorteilla. Tämä nyt ei ole mikään ihmeellinen asia koska kyseessä on EA. Tosin rahulilla voi ostella vain esteettisiä tavaroita, mikä on yksi harvoista positiivista asioista. Omaa Javelinia voi myös muokata valmiilla tekstuureilla, pinnankarheuksilla ja väreillä oman maun mukaiseksi.

Shardeilla voi ostella ulkonäköä

Latausruudun kautta metallikortsuun

Pelimaailmaan lähdetään kömpimällä omaan javeliniin, joita on tarjolla neljä erilaista. Valitsemalla haluaako lennellä vapaasti keräten resursseja maailmasta, jatkaa “tarinaa”, aktivoida tehtävän, tai haastaa itsensä ja siirtyä vaativiin Stronghold-tehtäviin, eli raideihin.

Javelineita voi oman mielen mukaan availla pelaajan tason mukaan tasoilla 2, 8, 16 ja 26. Tasoja on kaikenkaikkiaan 30.

Vaikeustason voi valita helposta aina grand masteriin, ja lootin laatu mukautuu sen mukaan.

Vapaassa pelimoodissa tehtäviä ei voi kesken aktivoid,a vaan paluu Tarsikseen vaaditaan – aina. Myöskään tehtävien jälkeen ei ole mahdollista siirtyä tutkimaan maailmaa, vaan taas on mentävä Tarsiksen kautta. Ja aina näiden valintojen jälkeen tulee latausruutu.

Latausruudut ovatkin tämän pelin yksi pisimmistä miinuksista, sillä pelissä ei voi edes tehdä mitään muutoksia omaan hahmoon ilman latausruutua. Useat pelaajat ovatkin Anthemia kutsuneet leikkisästi latausruutusimulaattoriksi.

Tätä näet usein

Anthem kuin Destiny

Tehtävien aikana ei voi muokata millään lailla omaa hahmoa, aseita ja kykyjä, vaan kaikki on tehtävä Tarsiksessa. Pelin aikana kerättyä loottia ei myöskään pääse tarkastelemaan kuin vasta latausruudun jälkeen hubissa. Sama mekaniikka on Destiny-peleissä, ja tästä päästäänkin aasin siltana totemaan Anthemin olevan hämmästyttävän samanlainen kuin Destiny 2. Oikeastaan ainoa ero näiden pelien välillä on lentäminen ja sukeltaminen, ja se, että Anthemia pelataan kolmannesta persoonasta. Ai niin, onhan Destinyissä myös pätevä juonikin.

Akti tapahtuu kolmannessa persoonassa

Paljon epäonnistumisia

Tehtäviä on kaikenlaisia, mutta ne ovat keskenään identtisiä. Kerää kaikuja ja vie ne paikkaan B – toista. Kerää reliikkejä ja vie ne paikkaan B – toista. Tapa pikkubossi ja odota latausruutua – toista. Jopa tarinan tehtävät ovat aina samanlaisia, jolloin peli käy tylsäksi nopeasti. Tehtävien aikana tarina ei juuri etene mitenkään vaan homma täytyy hoitaa hubissa jutustellen ja välianimaatioita katsellen. Nämä kaikki voi onneksi skipata.

Anthem kärsii myös monista bugeista. Peli saikin Day 1 -pätsin, mutta vasta noin viikon päästä julkaisusta. Päivitys korjasi mm. latausaikoja ja tukea vanhemmille kovalevyille, mutta silti pelistä löytyy roppakaupalla virheitä esim. katoavat viholliset ja seinien läpi tunkeutuvat ammukset. Ärsyttävin bugi allekirjoittaneen mielestä on se, kun lentelet ryhmän kanssa seuraavaan waypointtiin ja peli yhtäkkiä ilmoittaa, että olet liian kaukana ryhmästä vaikka lentelette melkein käsi kädessä. 20 sekunnin jälkeen tulee – tadaa! – latausruutu, ja peli teleporttaa sinut samaan paikkaan missä olitkin. Joskus tämä tapahtuu jo heti tehtävän alussa ja varsinkin silloin jos erehdyt kesken päämäärän keräämään resursseja, tahi lahtaamaan lisätienestin toivossa muita vihollisia.

Lähellä mutta niin kaukana

Anthemia on ehdottomasti tarkoitus pelata moninpelinä, mutta ryhmän koko on rajattu neljään. NELJÄÄN!? Eli jos olet pelimaailmassa sosiaalisesti aktiivisempi kuin Sampsa Kataja täysistunnoissa, ja kavereita löytyy enemmänkin, niin pelatkaa vaikka Apex Legendsiä – mikäli välttämättä EA:n uusimpia pelejä täytyy pelata. PVP:tä Anthemista ei tällä hetkellä löydy, mutta uskoisin tähän tulevan muutosta.

Kimpassa ehdottomasti hauskempaa

Lehdistön arviokappale Anthemista on Legion Of Dawn -painos, jolla saa kaksi Epic-asetta, sekä Epic-varusteita esim. kypärän. Nämä Javelin-pukuun vaihdettavat varusteet ovat ainoastaan esteettisiä, eikä niillä ole muuta virkaa.

Pelaajan voima määräytyy aseiden ja taitojen mukaan. Aseet ja taidot on merkitty harvinaisuuden, värikoodien ja tehokkuuden mukaan ja ne ovat alkaen heikommasta vahvimpaan: common, uncommon, rare, epic, masterwork ja legendary. Jokaisella Javelinilla on myös oma Ultimate-taito, jolla saa tehtyä valtavat määrät vahinkoa heti kuin se on vaan latautunut.

Combot ovat Anthemin vahingonteon yksi kulmakivistä. Jotkut skillit ovat primereita ja toiset detonatoreita. Primerin jälkeen kun tussauttaa detonator-skillin, saa nauttia suurista vahinkonumeroista, oletettaen että kyvyt ovat saman elementin alla – sillä vihollisen jäädyttämisen jälkeen, liekinheitin vain sulattaa monsterin, ja se pääsee pälkähästä.

Legion of Dawn -paketin omistajalle aukeaa heti parempaa luikkua

Jotain hyvääkin

Onhan Anthemissa myös jotain hyvääkin. Se on aivan uskomattoman kaunis. Jopa henkeä salpaavan nätti, jos vaan kompuutterista riittää tehoja pyörittämään. Peli on melkoinen tehorohmu ja vielä aika kehnosti optimoitu hitaammille masiinoille.

Kontrollit ovat hyvät, lentely on hauskaa ja toisinaan intensiiviset taistelukohtaukset ja epileptiset elementaaliräjähtelyt saavat kielen keskelle suuta, tehden hommasta välillä jopa nautittavaa.

Peli on varmasti vuoden päästä sisältörikkaampi ja maukkaampi kokemus. Siksi suosittelenkin odottamaan alennusmyyntejä tai vahtaamaan koska lähikauppa tarjoaa Anthemia kylkiäiseksi ostaessasi puoli kiloa tomaatteja.