Mestarialkemistiksi vailla isoa pahaa, siitä on Atelier Lulua: The Scion of Arland -tarina tehty. Atelier-sarjaa jatkava The Scion of Arland parantelee vanhaa, muuttamatta sitä olennaisesti.

Elmerulia, tuttavallisemmin Lulua, haluaa mestarialkemistiksi. Hänen äitinsä Roronan jalanjäljissä kulkevalla Lulualla on pitkä matka, sillä hän ei ole läheskään äitinsä tasojen kaltainen.

Mainos

Ropetusta ilman maailmansotaa

Atelier-pelit yhdisteleävät roolipelimäistä meininkiä, craftausta ja köpöistä taistelua. Atelier Lulua: The Scion of Arlandissa ei ole mitään isoa pahaa, ei maailmanpelastusta, joka on tavallaan raikas poikkeus JRPG-pelien perusmeiningistä. The Scion of Arland keskittyy puhtaasti Luluan omiin ambitioihin, ystävien kanssa toimimiseen ja mestarialkemistiksi tulemiseen.

Pelissä keräillään tarvikkeita, keksitään uusia reseptejä, jutellaan hahmojen kanssa, seikkaillaan ja taistellaan. Keskiössä pelissä, kuten aiemmissakin osissa on alkemia.

Alkemiameininkiä on tehty suoraviivaisemmaksi, mikä on mukavaa kehitystä aiempiin osiin verrattuna. Poissa ovat aiempien pelien ajastetut tehtävät. Nyt tehtävät voi suoritella leppoisasti omaan tahtiin.

Uusia reseptejä saa pääosin taianomaisesta Alchemicriddle kirjasta, johon Lulua törmää melko pian pelin alussa. Kirjassa olevat reseptit ovat eräänlaisia minipuzzleja. Alchemicriddle antaa kuva- ja lokaatiovihjeen ja sitten on mentävä ihmettelemään annetulle alueelle, että mitähän osasia kirja tahtoo reseptejä varten. Tämä on ehkä hauskin osa peliä.

Taistelut hoituvat vasemmalla kädellä, silmät kiinni

Taistelu Atelier Lulua: The Scion of Arlandissa on hyvin yksinkertaista ja tätä myöten ehkäpä tylsääkin puuha. Ainesosien saamiseksi joutuu joskus grindailemaan huolella, ja köpöisen puuduttava taistelu vie ilon ja tekee taistelusta pakollisen pahan. Taisteluista voi selvitä helposti katsomatta edes ruutuun päin, niin yksinkertaisia ne ovat.

Kannattaako ostaa?

Atelier-pelit vetoavat leppoisampaan JRPG-henkeen nojaaviin pelaajiin. Omalla charmillaan ja huumorillaan tämän tyyliset pelit tuovat hymyn huulille. Visuaalisesti peli on aika söpö, ehkä jopa liian söpö. Alkemiaan liittyvät ainesosien ratkonnat ovat mainioita, mutta köpöinen taistelu vetää pisteitä alas.

Luluaan ja hänen ystäviinsä keskittyvä tarina ilman maailmanpelastusteluita ja isoa pahista on raikasta vaihtelua melko kuluneelle JRPG-peruskaavalle. Atelier Lulua: The Scion of Arland on ihan kiva, ja joskus sekin riittää.