Batman: Arkham City jatkuu käytännössä siitä mihin Batman: Arkham Asylym päättyi.
Arkhamin vankimielisairaalan johtaja on napannut kolmasosan Gotham Citysta osaksi vankila-aluettaan, kaapattuaan kunnian Batmanin tekosista, tämän pelastaessaan sairaalan Jokerin kynsistä. Kaikki ei Arkham Cityssäkään mene putkeen, sillä joukko jo entuudestaan tuttuja arkkivihollisia pistää tuulemaan "pomminvarmassa" kaupunginosassa.
Arkham City kuulostaa jo nimeltäänkin open-world -pelimaailmalta, jossa tekemistä riittää. Ja niinhän siinä riittää. Päätarina kulkee rakennuksesta toiseen ja kaduilla voi harjoittaa sivutehtäviä, aina pahisten mäiskinnästä, salapoliisipuuhailuun ja pikkurikollisten pahanteon estämisiin.
Arkham City on laaja kaupunginosa, jossa pahikset ovat avohoidossa.
Koska peli perustuu sarjakuviin, eikä mihinkään yksittäiseen elokuvaan, on pelissä aivan omanlainen tunnelma – kuten edellisessäkin. Lähes kaikki tutut hahmot ovat joko osa pääjuonta tai vain vilahtavat cameo-rooleissa. Lisäksi maksullisella lisäkoodilla saa pelihahmokseen myös Kissanaisen. Jopa Robin vilahtaa satunnaisesti Batmania avustamassa.
Ilkikurinen Pingviinimies on yksi piikki Batmanin lihassa.
Pelituntuma on täysin sama kuin edellisessä – elo täydellinen. Batmanin nahkapukuun pääsee helposti takaisin sisään ja rikollisten mäiskiminen sujuu kuin tanssi. Uusien gadgettien myötä peliin tulee entistä enemmän riemua ja Lepakkomiehen lähitaistelutaidot ovat myös kasvaneet. Battis voi parhaimmillaan kietoa nippuun jopa kolme pahista, tai hinata BatClawilla asemiehen viereensä ja ampua tämän seinään täydellä voimalla.
Onhan uudessa Batmanissa jotain huonoakin. Riddlerin arvoitukset ovat tylsempiä ja niitä on 400 kappaletta. Osa niistä on toki mielenkiintoisia arvoituksia, mutta osa liian suorasukaisia keräilyjä. Catwoman on toinen pelin miinus. Se on hahmo, jolla on käytännössä samat ominaisuudet kuin Läderlappenillakin, mutta vain huonommin. Kissanaisen tarina on myös laimeampi, vaikka lopussa se nitoutuukin Batmanin tarinan kanssa yhteen.
Alunperin pelkäsin, että suuri ja avoin pelimaailma tuo niin täydelliseen Batman: Arkham Asylumiin jotain todella karmivaa räpläämistä, mutta niin ei sitten käynytkään. Avoin Arkham City toimii ja se on uskomatonta kyllä vielä askeleen edeltäjäänsä parempi. Juoni toimii, grafiikka on uskomatonta ja pelattavuus nautinnollista. Juonen koukerot pitävät otteessaan, eikä peli päästä irti kun sitä pienen tauotuksen jälkeen taas alkaa pelaamaan.
Pienenä bonuksena peliä voi pelata myös kolmiulotteisena, joko aktiivilaseilla tai ihan perinteisillä sinipunalaseilla. Sinipunalasit tekevät pelistä käytännössä mustavalkoisen ja päänsärky tulee alle viidessä minuutissa.
Batman: Arkham City on täydellinen supersankaripeli, jonka läpipelaaminen on elämys. Kaikkien Batman-fanien pakkohankinta, mutta tämä päihittää mennen tullen lähitaistelusysteemillään myös Tekkenit ja Street Fighterit.
Kristian Eloluoto
