Battlefield 2042 -arvostelu – Luovuuden leikkikenttä tuo mukanaan pitkän elinkaaren

Battlefield 2042 vie bäfäilijät 20 vuoden päähän tulevaisuuteen. Maistuuko sodankäynti vielä samalta?

Parisenkymmentä vuotta sitten aloittanut pelisarja on poukkoillut eri aikajanoilla aina Ensimmäisestä maailmansodasta nykyaikaan ja tulevaisuuteen. Nyt vuorossa on pelisarjan 42. peli ja kahdeksas osa. Nimeltään se on Battlefield 2042, ja se tuo mukanaan tyhmää sodankäyntiä älykkäällä teknologialla.

Tarina interverkkoyhteyksistä

Peli pohjustaa kokonaisuutta tarinalla, jossa ilmastonmuutos sään ääri-ilmiöineen ja globaali resurssipula saavat Yhdysvallat ja Venäjän sekä muiden suurvaltojen napit vastakkain. Todellinen sota käynnistyy, kun kansainväliset tietoverkot kaatuvat ja tuhoavat täten kaiken sähkön ja internetin varaan rakennetun totaalisesti. Tärkeintä ei tietenkään ole asioiden korjaaminen ja ennalta estävä toiminta, vaan syyllisen etsiminen ja sen eliminointi – kuten tyhmä tässä tilanteessa tekisi. Noh, saapa siitä ainakin ainekset sotafiktioon.

Se tarinasta. Siitä nimittäin ei kuulla sen koommin, sillä Battlefield 2042:ssa ei ole yksinpelikampanjaa lainkaan, vaan nyt keskitytään täysillä moninpeliin. Tarinaa mitä ilmeisemmin kuitenkin aiotaan jatkaa videoiden muodossa tulevaisuudessa, kun moninpelikaudet vaihtuvat Call of Dutyn tapaan.

Kolme päätilaa

Battlefield 2042 on jaettu kolmeen pääpelitilaan. Ne ovat All-Out Warfare, Hazard Zone ja Battlefield Portal.

All-Out Warfare on perinteistä Bäfää, eli suuren mittakaavan sodankäyntiä kahdessa eri pelimuodossa, joista tärkeimmässä vallataan isoja alueita kilpaa. Lopulta se, jolla on eniten alueita vallattuna voittaa. Toisessa All-Out Warfaren tilassa toistuu sama, mutta hieman eri tavalla.

Hazard Zone on uutta. Siinä metsästetään useamman joukkueen toimesta maahan pudonneita satelliitinjämiä, jotka on vielä onnistuneesti pelastettava kartalta helikopteriin tai muuhun hydroalukseen. Tämä on kenties yksi niistä uusista pelitiloista, joilta odotettiin paljon – mutta saatiin oikeastaan aika vähän. Se on kyllä hauska, sillä vähintään yhden on oltava spotteri, joka kertoo, mistä suunnasta satelliittejä ylipäätänsä voi löytää. Muiden tehtävänä on suojella toinen toisiaan ja pitää viholliset loitolla. Lopuksi vielä tekoälysotilaat tulevat häiriköimään pakoyrityksiä. Mutta mainoksissa luvattuja suuria panoksia ja palkintoja ei kyllä lunasteta. Palkinnoilla saa seuraaviin matseihin parempia aseita, mutta niiden menettäminen ei tunnu oikeastaan miltään. Kaikki on yhdentekevää.

Battlefield Portal on puolestaan luovuuden leikkikenttä, jossa pelaajat voivat luoda omat sotansa, omilla säännöillä. Vaikka sniper- tai haulikkosotaa 1 vs 99 pelaajaa. Tai panssarivaunukaaosta ja pohjanmaalaista puukkohippaa. Kaikki onnistuu. Ja juuri se onkin syy, miksi Battlefield 2042 saattaa olla elinkaareltaan todella pitkä. Jos kiinnostavia pelimuotoja luodaan yhteisön toimesta kuin modeja Half-Lifeen ja Counter Strikeen, pitäisi ainakin teoriassa tämän olla menestysresepti.

Pelattavuudeltaan kuin… Bäfä

Pelillisesti Battlefield 2042 on tyypillinen Bäfä. Se on pelattavuudeltaan kuin mikä tahansa FPS-räiskintä. Sodankäynti on suuremmassa skaalassa ja taktisempaa kuin Call of Dutyssa. Ryhmätyön tärkeys korostuu pelin kaikissa tiloissa.

Tulevaisuuden aseet eivät ole mitään Terminator-dystopiaa lasernyrkkeineen, vaan hyvin tyypillisiä rynkkyjä ja konekivääreitä. Joissain apuvälineissä on vähän scifimpää tekonologiaa, mutta muuten meininki on maltillista ja uskottavaa.

Estetiikan iloja

Graafisesti Battlefield 2042 on todella kaunis. Etenkin suuret kentät kaikkine yksityiskohtineen ja muuttuvine sääilmiöineen. Rakennukset menevät jälleen näyttävästi paskaksi ja maa muovautuu kraateriksi, kun kunnolla jysähtää.

Peli saa kyllä vanhemman GTX 1080Ti -näyttiksen kyykkyyn, mutta viimeisimpiä säteenseurantoja ei tueta. Heijastukset tehdään perinteiseen tyyliin screen space reflection -tekniikalla, joka toimii ihan kivasti.

Visuaalisuus on kokonaisuudessaan todella vaikuttavaa katseltavaa. 4K-resoluutiossa ennen kaikkea yksityiskohtien juhlaa. Samaa voi sanoa äänisuunnittelusta.

Kannattaako ostaa?

Bäfä 42 on maukas tapaus. Jos siitä ei löytyisi hiekkalaatikkoa, jolla omia tehtäviä voi rakentaa, olisi Battlefield 2042 tavanomainen FPS-räiskintä muiden joukossa. Kaiken lisäksi se on yllättävän suppea. Pelaajayhteisön mahdollistama luova panos muuttaa kuitenkin kaiken ja voi jopa pitkällä tähtäimellä päihittää suosiossaan Call of Dutyn.  Pelitiloja kaivattaisiin silti enemmän, ja onhan niitä tulossakin.

Battlefield 2042 on makianen sotapeli, jota voi ehdottomasti suositella pelisarjan ja suuren mittaluokan moninpelisodan ystäville.