Mainos
Grand Theft Auto: The Trilogy – The Definitive Edition tuo kohta 20-vuotiaat GTA-pelit nykykonsoleille ja PC:lle parannetulla grafiikalla. Kannattaako 70 euron sijoitus päivitettyyn pakettiin?

Miksi Grand Theft Auto: The Trilogy – The Definitive Edition on niin iso juttu, kun kyseessä 20-vuotiaiden pelien uudelleenjulkaisu parannetuilla grafiikoilla ja nykyaikaisella ohjattavuudella? Syy lienee se, että GTA VI -peliä on odotettu jo ainakin kuusi vuotta, sillä GTA V täytti tänä syksynä 8 vuotta. GTA VI:tä on lupailtu saapuvaksi vasta vuoden 2025 tienoilla, mutta sekään ei ole varmaa. GTA V -peliä hakanneita himottaa jo uudet avoimen maailman rälläilyt törkeiden autovarkausten siivittämänä.

Osa pelaajista kokee GTA-trilogian nostalgiatrippinä nuoruuteen tai lapsuuteen. Toiset eivät ole koskaan niitä pelanneetkaan ja kaikki vanha on uutta. Mutta kannattaako kolmen pelin paketista maksaa siitä pyydettyä täyden uuden pelin hintaa, kun vanhat versiot on saanut omakseen aiemmin pelipalveluista parilla eurolla?

Mainos

Kolme peliä, kolme tarinaa

Grand Theft Auto -trilogiassa on kolme erillistä peliä, joten siinä on kolme tarinaakin. Kaikki pohjautuvat samaan GTA III -pelin ytimeen. GTA-peleissä on aina nähty samat pelialueet; Liberty City (New York), Vice City (Miami) ja San Andreasin osavaltio (Kalifornian osavaltio). Poikkeuksena GTA II ja GTA: London, joita edes Rockstar Games ei halua muistella. Niinpä GTA: Vice City ja GTA: San Andreas eivät ole varsinaisia jatko-osia, vaan ikään kuin spinn-offeja GTA III:lle.

GTA III oli ensimmäinen Grand Theft Auto -peli, joka aloitti kolmiulotteisen, avoimen maailman kaupunkisimulaation pelimaailmoissa. Kaikki oli mahdollista. Mitä tahansa hullua saattoi tehdä – paitsi lentää lentokoneella tai helikopterilla. Tarinan päähenkilö oli mykkä pulisonkiveikko, johon pelaajan piti samaistua ja mielikuvitella tämän reaktiot. Toisin kävi, hahmo oli yhtä mielenkiintoinen kuin avocadon makuinen öylätti.

GTA: Vice City sen sijaan räjäytti pankin vuonna vuonna 2002. Se otti innoituksensa Miami Vice -sarjasta ja Arpinaama-elokuvasta. Vuosi on 1986 ja pelaajan hahmona on vankilasta vapautunut, karismaattinen Tommy Vercetti. Mafiamies Sonny Forelli lähettää hänet Vice Cityyn hoitamaan tärkeää huumekauppaa, joka epäonnistuu aseistautuneiden miesten hyökätessä Tommyn kimppuun. Tommy pakenee paikalta juristinsa Ken Rosenbergin kanssa, jonka jälkeen alkaa maukas varallisuuden ja koston kierre.

GTA: San Andreas oli kuitenkin koko trilogian väkevin tapaus. Se sijoittuu ajallisesti 1990-luvun alkuun ja Los Angelesin suuren mellakan aikaan. Päähenkilönä on niin ikään lusimasta vapautunut musta gettomies, CJ, eli Car Johnson. Tapahtumapaikkana on valtava Kalifornian ja Nevadan osavaltiokutistus, eli Los Santos (Los Angeles), San Fierro (San Francisco) ja Las Venturas (Las Vegas) sekä osavaltion metsiä. Pelin tarina on monikerroksinen ja muistuttaa kerronnallisesti eniten GTA V:n tarinaa, vaikka päähenkilöitä on yksi.

Uudet mekaniikat

GTA-trilogia on julkaistu monta kertaa, kuten GTA V:kin. Ensin kaikki kolme peliä julkaistiin 2000-luvun alussa PS2:lle. Sen jälkeen PC:lle ja sitten käsikonsoleille ja jopa moderneille puhelimille ja taulutietokoneille. Viimeisimmät puhelinpainokset olivat jo saaneet hienoisen graafisen käsittelyn, kuvasuhteen muutoksen 4:3-kuvaputkiformaatista laajempiin kuviin, mutta esimerkiksi piirtoetäisyys oli vielä varsin lyhyt.

GTA: San Andreasin paranneltu Android-versio.
Piirtoetäisyys on nyt suurempi.

Pelattavuus vanhoissa GTA-peleissä olivat vanhan ajan mukaiset. Pleikkarilla esimerkiksi autoa kaasutettiin X-painikkeella ja neliöllä jarrutettiin. Ohjaus tapahtui joko ristiohjaimella tai analogitatilla.

GTA: San Andreasin Android-versio parannetulla grafiikalla 8 vuotta sitten

Nyt Grand Theft Auto: The Trilogy – The Definitive Edition päivittää ohjattavuuden kaikkiin kolmeen peliin nykyaikaiseksi, GTA V:n ja Red Dead Redemption 2:n tapaiseksi. Autoa kaasutettaan ja jarrutetaan liipasimista, aseita tähdätään ja laukaistaan liipasimista, aseet valitaan asepyörän avulla ja liikkuminen on analogista.

Harmillisesti PS5:n haptista värinää ja adaptoituvia liipasimia ei hyödynnetä lainkaan. Vibraatiot ovat aivan perinteistä rutinaa eikä aseissa ole minkäänlaista potkua. Tämä on suuri pettymys, joka olisi saattanut hyvin tehtynä lisätä pelinautintoa oikeasti tuoreeksi. Nyt PS5:n potentiaali jäi hyödyntämättä.

GTA: San Andreasin uusi versio.

Pelattavuus 20 vuoden takaa

Vaikka piirtoetäisyys on nyt suuri ja kaupungit tuntuvat jopa GTA 3:ssa suurilta, on pelattavuus itsessään päivityksestä huolimatta vanhaa. Hahmo käyttäytyy pienillä ohjausliikkeillä kohtalaisen loogisesti, mutta jos pelaaja haluaa juosta, hahmo liikkuu kuin spiidin vaikutuksen alaisena oleva orava. Sama vika autoissa. Autot kulkevat kaasu pohjassa kohtuuttoman kovaa muuhun maailmaan verrattuna.

Kolarifysiikat ovat suoraan 2000-luvulta. Ne eivät vakuuta kuin GTA: San Andreasissa, eikä siinäkään liiaksi. Jos liikennettä jää seuraamaan liikennevaloihin, autot käyttäytyvät todella epärealistisesti. Kurveissa ne esimerkiksi ottavat erikoisia harppauksia. Näin ei ollut alkuperäisessä RenderWare-pelimoottorissa. Liikenne oli luonnollista ja sujuvaa.

Pelin remasteroinnin Unreal 4 -pelimoottorille tehnyt pikkujaos, Grove Street Games ei ole tehnyt hyvää työtä porttauksen fysiikkamoottorin kanssa, joka on todella suuri virhe.

Peleissä on myös muita huolimattomasti tehtyjä osakokonaisuuksia, joita Rockstar North ei ikinä olisi päästänyt hiomatta läpi kauppojen hyllyille. Trilogia on käännetty ajoittain jopa ala-arvoisesti. Kaikki paukut on laitettu grafiikan päivttämiseen.

Graafisesti paranneltu

Niin… se grafiikka on kyllä päivitetty. GTA-trilogian sarjakuvamaisuutta on korostettu tekstuurit vaihtamalla. Hahmot ovat nyt selkeästi samaa kastia promomateriaalien kanssa, joissa hahmot ovat sarjakuvamaisia.

Pelimaailman valaistus on laitettu kokonaan uusiksi ja se onkin näkyvin osa-alue. Aurinko valaisee nyt aidosti, kaikki valot heittävät varjoja ja yöllä tunnelmaa luovat neon- ja katuvalot. Tämä on dramaattinen ero alkuperäisiin.

Toinen dramaattinen muutos on kasvusto. Puut ja pensaat on päivitetty nykyaikaisiksi ja ne jopa liehuvat tuulessa.

Myös kaupungin tekstuurit ovat kokeneet kohennuksen, mutta 3D-malleja ei olla paranneltu. Kaikki on edelleen 2000-luvun kulmikasta low polya.

Vaikka piirtoetäisyys kaupunkikuvassa on nyt suuri, onnistuu peli silti spawnailemaan omituisesti lähistöllä olevia puskia, autoja ja ihmisiä korttelin päähän rumasti. Tämäkin osa-alue on jäänne 2000-luvulta, jota ei olla korjattu.

Kannattaako ostaa?

Vaikka vanha kunnon GTA-trilogia oli mahtava pelikokemus 2000-luvulla, ei sitä olla onnistututtu päivittämään niin hyväksi, kuin mitä ennakko-odotukset antoivat ymmärtää. Grand Theft Auto: The Trilogy – The Definitive Edition on puolivillaisesti tehty käännös, joka parantaa kyllä grafiikkaa ja peliohjainkokemusta, mutta tekee sen kaiken vähän sinnepäin. Kokonaisuus ei ole Rockstar Gamesin arvojen mukaisesti viimeistelty, eikä ihme, sillä porttauksen takaa löytyy pienempi Grove Street Games -studio. Rockstar toimii vain levittäjänä, brändin halitjana ja laskuttajana.

Näin ollen Grand Theft Auto: The Trilogy – The Definitive Edition -kokonaisuutta ei voi suositella 70 euron hintalapulla ostettavaksi. Se tarjoaa kyllä paljon pelattavaa, mutta sen hinnan pitäisi olla maksimissaan 40 euroa tai mielummin 20 euroa. Niin muinaiselta GTA-trilogia tuntuu kaikilta muilta, paitsi valaistuksen osalta. Valitettavasti.

Mainos
ARVOSTELUN YLEISNÄKYMÄ
Grand Theft Auto: The Trilogy – The Definitive Edition
55 %
Edellinen artikkeliBattlefield 2042 -arvostelu – Luovuuden leikkikenttä tuo mukanaan pitkän elinkaaren
Seuraava artikkeliCall of Duty: Vanguardilla kehnot julkaisumyyntitulokset
Kirjoittaja on Respawn.fi-sivuston päätoimittaja.