Rikosdraamasarja Breaking Bad on moderni klassikko. Siitä siinnyt Better Call Saul ei sitä valitettavasti ole, eikä ainakaan ensimmäisen kautensa perusteella moiseksi kasvakaan. Mutta pistääkö toinen kausi yhtään sitä paremmaksi?
Kyllä pistää, vaikka vallan suuria harppauksia ei vieläkään tehdä. Jos sarjan ensimmäinen kausi on katsomatta, Better Call Saulia ei todellakaan kannata aloittaa tästä kohtaa. Näin hidastempoisessa sarjassa alustus on kaikki kaikessa, vellovuudestaankin huolimatta.
Toiselle kaudelle päästäessä Jimillä eli tulevaisuuden Saulilla ovat asiat paljon paremmin. Uusi työ ja sen uudet edut ovat nostaneet Jimin aivan erilaiseen kukoistukseen ja sen myötä suhde Kimin kanssa on edennyt niin sanotusti nextille levelille.
Jimin veli Chuck painii yhä sähköyliherkkyytensä kanssa, mutta astuu tästä huolimatta selvästi enemmän parrasvaloihin lakiasioissa. Samaan aikaan toiminnan mies Mike sekaantuu yhä tiiviimmiin huumegangstereiden elämään. Sanomattakin lienee selvää, että vyyhdit hiljalleen kuroutuvat kohti toisiaan ja taustoittavat entistä paremmin Breaking Badin myöhempiä kuvioita.
Tämä onkin sarjan parasta antia, yhdessä kuivakan huumorin kanssa, sillä yhä edelleen verkkainen tahti tekee suuresta innostumisesta kovin haastavaa. Better Call Saulin toinen kausi on eittämättä edeltäjäänsä kiinnostavampi, mutta tämäkään ei poista sitä tunnetta, että kaikkea hyvää ja kiinnostavaa säästellään myöhempiä hetkiä varten.
Kausi myös herättää paljon kysymyksiä tulevasta, eikä vähiten Jimin nimestä. Kauanko Jim on Jim? Mihin ja missä välissä katoavat Kim, Chuck ja muut hahmot, joita ei enää Breaking Badissa nähdä? Paikoin kausi herättäkin enemmän kysymyksiä kuin vastauksia.
Better Call Saulin toinen tuotantokausi on vieno askel eteenpäin sarjan viihdyttävyydessä ja ansaitsee katsomisenssa, mikäli ensimmäisen kauden vain malttoi ensin katsoa. Breaking Badin tasolle Better Call Saul tuskin koskaan kuitenkaan nousee.
