Black Widow -arvostelu – Mustan Lesken post mortemia perheactionia

Mitä tapahtui Black Widowille Civil Warin ja Infinity Warin välissä? Endgamen jälkeen hiljaiseloa viettänyt Black Widow palaa lähimenneisyydestä kertovalla perheactionilla.

Scarlett Johanssonin esittämän Black Widowin tarina alkoi Iron-Man 2 -elokuvassa vuonna 2010. Black Widow, oikeammalta nimeltään Natasha Romanoff oli alunperin venäläinen pesunkestävä ase. Salaperäisessä Red Roomissa pienestä tytöstä asti koulittu tappaja, jonka olemassaolon ainoa tarkoitus oli noudattaa annettuja tappo-ohjeita. Päästäkseen irti Red Roomin ikeestä, oli Romanoffin tehtävänä tappaa Red Roomin johtaja Dreykov yhdessä Avengerseissakin vaikuttaneen Hawkeyen kanssa. Listittyään Dreykovin, Natasha pääsi loikkaamaan USA:han ja liittymään Nick Furyn alaiseksi S.H.I.E.L.D.iin.

S.H.I.E.L.D.istä Romanoff liittyi kostajien joukkioon, missä taisteli ansiokkaasti mm. Lokia ja Ultronia vastaan. Ultronia vastaan käydyn taistelun aikana Novi Grad -nimisessä kupungissa Sokovian valtiossa, Avengersien ja Ultronin yhteensä aikaansaama tuho oli niin valtaisaa, että YK koki tarpeekseen asettaa supersankareille rajoitteita.

Sokovian, Lokia ja avaruusolioita vastaan käyty taistelu New Yorkissa, S.H.I.E.L.D.:in ja natsihtavan HYDRA:n taistelut Washington D.C.:ssä ja viimeisenä Lagosissa, Nigeriassa käynyt Wanda ”purppuranoita” Maximoffin arviointivirhe sai YK:n suunnittelemaan Sokovian sopimusta, joilla superit rekisteröitiin ja asetettiin valvovan elimen alle.

Tony ”Iron Man” Stark kannatti Sokovian sopimusta, Steve ”Kapteeni Amerikka” Rogersin taas pistäessä hanttiin. Tästä repesi supersankarien välinen kahina. Asiaa ei auttanut se, että Kapteeni Amerikka lähti omin neuvoinensa auttelemaan vanhaa sotakamuaan Buckya, joka nyt vaan sattuu olemaan myöskin venäläinen koulutettu tappaja, Winter Soldier. Natasha Romanoff pelasi kumpaakin puolta, pysytellen enemmän Kapteeni Amerikan kannalla.

Lentokentällä käydyn suuren eeppisen supersankaritäytteisen turpakäräjän Natasha Romanoff läksi omille teilleen. Hänen perässään oli tietenkin Sokovian sopimusta valvova entinen luutnanttikenraali, nykyinen USA:n ulkoministeri Thaddeus E. ”Thunderbolt” Ross. Romanoff katosi maan alle, pulpahtaen jälleen pintaan vasta, kun ongelmat löysivät hänet.

Tästä Civil War -elokuvan jälkeisestä ja ennen Infinity Waria tapahtuvista tapahtumista kertoo nyt tämä 9.7.2021 sekä elokuvateattereihin, että Diseny+ Premier Accessiin ilmestyvä Marvelin uutukainen Black Widow.

Rakas päiväkirja…

Elokuvan tarinassa Natasha ja hänen siskonsa Yelena elävät hiljaiseloa yhdessä isänsä Alexein (David Harbour) ja äitinsä Melinan (Rachel Weisz) kanssa.

Eräänä päivänä Alexei saapuu kotiin yllään vakava ilme, ja kerää perheensä kasaan. Perheen päästessä hyökkääjiä vastaan pakoon erotetaan Natasha ja Yelena vanhemmistaan.

Vuosia myöhemmin Natasha Romanoff (Johansson) on pakosalla Thunderbolt Rossia (William Hurt) ja sotilaitaan. Romanoff häipyy maisemista ja pysyttelee poissa kartalta.

Eräänä päivänä Natasha saa Budapesista tavaroita, joiden mukana oleva paketti on viedä häneltä hengen.

Ennen loppua

Black Widow kertoo tarinan ennen Infinity Waria ja varsinkin ennen Natashan eläköitymistä Avengers: Endgamessa.

Tarina on tyyliltään Captain America: Winter Soldier -henkinen agenttijännäri, jossa on ripaus Civil Waria ja supervoimia – hyppysellinen vain, sen verran että maun erottaa. Toimintaa riittää ja mukana on myös oivia läppiä.

MCU jatkaa jälleen kertakäyttöpahislinjallaan, joten mitään ikimuistoista ei sillä saralla ole. Suurimmaksi herkuksi elokuvassa muodostuu rikkinäinen Natashan perheyksikkö.

Elokuva on toiselta kantilta katsottuna jotain samankaltaista, kuin esim National Lampoon’s Vacation, Mitchells vs. The Machines, jne. eli dysfunktionaalisen perheen road trip -leffa, jossa lopulta perhe hitsautuu yhdeksi.

Välilogi

Isoin ongelma Black Widowin tarinassa on se, että se on osa MCU:ta. Elokuva itsessään ilman mitään kytköksiä on oivaa viihdettä ja ansaitsee tulla nähdyksi isolta ruudulta.

MCU:n jatkumon kannalta elokuva on harvinaisen epärelevantti. Toki lopputekstien jälkeen on taas jotain pientä kivaa, joka tavallaan iskee jonkin kerran käytetyn lahjapaperinarun tämän onton pahvilaatikon ympärille. Pahvilaatikko täynnä sytytettyjä ilotulitteita on hauskaa kerran, mutta eipä sen saman laatikon äärelle tee juuri mieli palata toista kertaa.

Johanson vetää Natashan roolin ihan yhtä hyvin, kuin ennenkin. Yelenaa esittävästä Florence Pughista leivotaan ilmeisesti jotain Johanssonin perillistä Black Widowin rooliin tarinan perusteella. Ainakin homma kytkeytyy Disney+:ssa ilmestyvään Hawkeye-sarjaan. Florence iskee rooliinsa hyvin pippuria ja herkkyyttä.

David Harbour vetää mainion nolon isän roolin Alexeina ja Rachel Weisz nojaa tuttuun tyyliinsä älylliseen terävyyteen, mutta vetää hienosti myös actionia. Perhe on parasta Black Widowissa, kaikki muu on vain tykinruokaa ja täytettä perheen kikkailuille.

Miksi?

Black Widow on monesta syystä outo. Ei vähiten siksi että se ilmestyy Endgamen jälkeen. Black Widow tuntuu kuin se olisi aina ollut osa MCU:ta, mutta jostain syystä sitä ei ole vain muistanut tähän mennessä katsoa. MCU:n osana se menee sinne heikompien Ant-Manin, Incredible Hulkin, Captain Marvelin ja Iron Man 2:n sekaan.

Elokuvaa katsoessa mietin useita kymmeniä kertoja, miksi tämä on tehty? Kyllä Black Widowin kerran katsoo, mutta siihen se kyllä valitettavasti jää.

Black Widow on välipalaelokuva matkalla kohti seuraavaa kyräilyä MCU:n isommassa kaaressa. Elokuva on harvinaisen ontot jäähyväiset Scarlett Johanssonille Marvel Cinematic Universessa, kun ne julkaistaan tässä kohtaa MCU:ta. Elokuva on kuitenkin itsenäisenä osana ajateltuna ihan viihdyttävää kertakäyttöpoppariviihdettä.