Mainos

Kuinka Kipparin, Kowalskin, Ricon ja Alokkaan tarina sai alkunsa? Siitä kertoo Madagascarin pingviinit.

Vuonna 2005 ensi-iltansa saanut Madagascar oli DreamWorks Picturesin avain kultasuoneen. Se poiki elokuvasarjan, joka innosti lapsia ja vanhempia. Loistavat tähdet, hyvä tarina ja hauskat pikkuläpät olivat omiaan. Yhdet leffojen sivuhahmoista olivat nerokkaan liukkaat, mutta suloiset pingviinit Kippari, Kowalski, Rico ja Alokas, joiden levoton läppä yllätti kerta toisensa jälkeen. Ensin ne saivat oman tv-sarjansa, nyt ne ovat saaneet oman elokuvansa – kolmiulotteisena tietysti.
 
 
Itse leffan juonesta ei poikkeuksellisesti juuri nyt kannata puhua, sillä se on melko ennalta-arvattava, mutta silti osittain yllätyksellinen. Oikeastaan mitä vähemmän siitä tietää, sen parempi. Jätetään se siis itse leffan kerrottavaksi.
 
Madagascarin pingviinit onnistuu olemaan sitä samaa kuin mitä ensimmäinen Madagascar-elokuva oli tullessaan. Siinä on yllätyksiä ja hyvää huumoria. Myös juoni imaisee, vaikkei se poikkeuksellisen hyvä olekaan. Madagascarin päähahmot nähdään vilaukselta, ja se on hyvä, sillä pinniinit ovat paljon mielenkiitoisempia. Julian heittää tietysti oman performanssinsa, joka kruunaa kovan leffan.
 
Tekninen jälki on virheetöntä. Uudet yksityiskohtaiset partikkelitehosteet ja tekstuurit luovat aivan omanlaisensa katselunautinnon, jopa animaatioiden tekijöille itselleen.
 
 
3D toimii BD-versiossakin loistavasti ja äänisuunnittelu on järkyttävän yksityiskohtaista. Siis todella hyvää. Leffan vistu noudattelevat Madagascarille tyypillistä sarjistyyliä, ja se toimii.
 
Bonuspuolella on tuttuun tapaan monipuolinen kattaus kaikkea hauskaa lapsille. Aikuisille bonuksista ei juuri löydy riemua, mutta eipä tarvitsekaan.
Mainos