Eletään vuotta 1980 ja kiivaat iranilaiset hyökkäävät USA:n suurlähetystöön Teheranissa, iranin vallankumouksessa. Kuusi onnekasta jenkkiä pääsee pakenemaan hullulta hyökkäykseltä, mutta maasta heillä ei ole toivoakaan poistua. Iranilaiset kokoavat nopeasti johtolangat yhteen ja saavat pian selville kuuden paenneen kuvat ja nimet. Amerikkalaiset miettivät kolmen kuukauden ajan erilaisia keinoja hakea maanmiehet turvaan. Lopulta yksi hullunkurinen aatos jää ainoaksi vaihtoehdoksi: feikkielokuvan Argon esituotanto. Sen verukkeella CIA-agentti Tony Mendez (Ben Affleck) lähtee hakemaan veikkoset pois pahan kidasta.
Argo on tositapahtumiin perustuva, erittaän vaikuttava elokuva. Sen tarina on poliittinen, mutta se ei sisällä turhaa kapulakieltä tai hömpänpömppää, joka toisi unen nopeasti silmille. Se on puhtaasti jännittävä spektaakkeli joka kiinnostaa alusta loppuun saakka. Ja mikä parasta, leffan loppu on niin vakuuttava, että se parantaa leffan fiiliksen aivan tappiin.
Elokuvan näyttelijäsuoritukset ovat kaikki vakuuttavia. Pääosan lisäksi myös ohjaajan pallilta huudellut Ben Affleck on joukon väsynein, yhden ilmeen teatterillaan. Miehen näytelmä on kuitenkin sata kertaa kotimaisia kolleegojaan parempaa työskentelyä kaikesta huolimatta.
Argo – Extended Edition ei juhli videobonuksillaan, vaikka niitä kokonainen levyllinen löytyykin. Spessupainoksen parhaat puolet löytyvät nimittäin pahvilaatikosta, joka on pullollaan elokuvan oheistuotteita. Boksista löytyy niin julisteita, kirjaa, Affleckin CIA-korttia ja kaikkea muuta turhaa.
Argo onnistuu kivasti jokaisella osa-alueellaan, eikä ole ihme että se voitti vuoden 2012 parhaan elokuvan Oscar®in.
