Voiko upeisiin arktisiin maisemiin sijoittuva murhamysteeri olla täyttä huttua? Onko tässä napapiirin oma Twin Peaks? Fortitude on kaikkea edellä mainittua ja vähän enemmänkin.
Huippuvuoret on Norjan pohjoispuolella sijaitseva saaristo, jossa on lumista ja kylmää ympäri vuoden. Se on myös paikka, jossa lähes jokaisella asukkaalla on moottorikelkka ja tuliase – jälkimmäinen paikallisten jääkarhujen varalta. Näinpä se on myös suorastaan ihanteellinen tapahtumapaikka oudolle murhamysteerille, joka saa pienen kaupungin asukkaiden välit rakoilemaan ja epäilemään toisiaan.
Fortitude-nimistä kaupunkia ei todellisuudessa ole Huippuvuorilla olemassa. Kaupunki kuitenkin pohjautuu tosipohjaisiin tapahtumapaikkoihin ja sen ympärille luotu ympäristö tuntuu aidolta ja vakuuttavalta tositietojen rinnalla.
Kun vain muutaman sadan asukkaan eristyneessä pikkukaupungissa tapahtuu todella outo kuolintapaus, heräävät paikalliset viranomaiset voimattomuutensa edessä. Neljästä poliisista ja näitä johtavasta kuvernööristä kun ei välttämättä ole ratkomaan murhaa paikassa, jossa sellaisia ei koskaan tapahdu.
Niinpä mannermaalta, tai tässä tapauksessa Englannista (vaikka Huippuvuoret Norjan alaisuuteen kuuluvatkin), lähetetään etsivä (Stanley Tucci) selvittämään mitä oikein on tapahtunut. Kuolintavassa ei ole mitään tavanomaista, eikä kenelläkään tunnu olevan sopivaa motiivia surmatyön tekemiseen. Samaan aikaan taustalla tapahtuu epäilyttäviä ihmissuhdesäätöjä, joiden merkitystä katsoja joutuu ensin ihmettelemään.
Fortitudesta herääkin jossain vaiheessa kautta tunne, että nyt on lähdetty tekemään omanlaista Twin Peaks -tulkintaa, josta löytyvät kaikki tutut elementit: etsivä toisesta kaupungista, ihmissuhdejännitteet, outo kuolintapaus pikkukaupungissa ja niin edelleen.
Valitettavasti Fortitude ei ole edes lähellä Twin Peaksin neroutta, omintakeisuutta ja outoutta. Viimeksi mainittua Fortitudessa kylläkin on, mutta enemmänkin pitkästyttävällä tavalla. Käsikirjoitus vuoroin laahaa, vuoroin vie reippaasti eteenpäin ja monilla tapahtumilla ei tunnu olevan muuta merkitystä kuin satunnainen tilke siellä ja täällä.
Kun tuotantokausi lopulta etenee loppuunsa, tuntee katsoja tietynlaista helpotusta lopun ratkaisusta ja monien tilanteiden laukeamisesta. Harmi vain, että kymmenen, vajaan tunnin mittaista jaksoa tuntuu olevan tähän aivan liikaa. Sarja kun oilsi kaivannut tiivistystä ainakin parin, kolmen jakson verran. Loppuratkaisu ei ole täysin hölmö tahi tyypillisen kliseinen, mistä Fortitude saa synninpäästön. Noin muuten murhamysteeriä ratkoessa kuitenkin ehtii jo vähän toivoa nopeampaa etenemistä.
Vaikka Fortitudesta löytyy muutamakin tunnetumpi näytteljä (Michael Gambon, Stanley Tucci ja Christopher Eccleston), mitään erityisen karismaattista kaartia ei katsojien silmien eteen vyörytetä. Paikoin näytteleminen tuntuu tiettyjen keskeisten tekijöiden osalta jopa hieman tökeröltä. Myös kielivalinta hieman tökkii, sillä vaikka paikka on selvästi norjalainen miljöön teksteistäkin päätellen, kaikki asukkaat puhuvat selvää englantia, osa puhtaasti brittiä ja osa epätavallisella korostuksella.
Nämä ovat kuitenkin pieniä vikoja, joihin ei alun jälkeen kiinnitä pahemmin huomiota. Sen sijaan sarjan maisemia on komea katsoa, etenkin Blu-ray-laadulla. Islannissa kuvattu Fortitude onkin vahvimmillaan komeissa ulkomaisemissa, jossa sarjan ympäristö pääsee oikeuksiinsa.
Kymmenen jakson mittainen ensimmäinen tuotantokausi on tasoltaan vain hieman keskitasoa parempi, enkä ole aivan vakuuttunut sarjan tarpeesta saada jatkoa. Loppu kuitenkin povaa sellaista ihan kiinnostavalla tavalla.
Blu-ray-julkaisun ekstrat eivät ole kummoisia. Sisältöä löytyy noin kymmenkunnan pariminuuttisen pätkän verran, jossa kerrotaan sarjan tekemisestä, ympäristöstä ja muusta moisesta. Mitään erityisen kiinnostavaa ekstrat eivät kuitenkaan tarjoa.
