R.L. Stinen tarinat heräävät eloon 1990-luvun hengessä, Jack Blackin yrittäessä jahdata niitä.
Teinipoika Zach muuttaa perheensä kanssa uuteen kaupunkiin. Kaupunki on pieni, mutta sitäkin tavanomaisempi – paitsi Zachin naapurin suhteen. Talossa asuu todella hemaiseva kärppä Hannah, jonka erittäin ylisuojeleva isä Stine estää nuorten kosiomenot – syykin on selvä, hänellä on koti täynnä taikaa. Ja eipä aikaakaan kun R.L. Stinen kauhuromaanit heräävät henkiin ja ovat tuhota koko kaupungin.
Hyvin Ghostbusters-henkinen, 90-luvun tyylinen Goosebumps on mielenkiintoinen leffa. Sen idea ja visuaalinen tyyli uppoaa allekirjoittaneeseen kuin veitsi voihin, mutta harmillisesti tarinankerronta ja ohjaus mättää. Elokuva tuntuu polkevan paikoillaan viimeiseen kolmannekseen saakka, jolloin se vasta käynnistyy – silloin on kuitenkin jo liian myöhäistä. 90-luvun leffoista poiketen, Goosebumpsista puuttuu imu.
Elokuva meinattiin aluksi tehdä jo vuonna 1998, jolloin ohjaajana piti toimia Tim Burton. Leffa kuitenkin jäi sille tielleen ja syykin lienee selvä – käsikirjoitus ei ollut riittävän hyvä.
Stephen Kingin kanssa kilpaileva kauhukirjailija R.L. Stine piipahtaa leffassa itsekin Jack-nimisenä hahmona. Näistä ja muista hassuleista jutuista kertovat leffan ekstrat, mutta varsin lyhyesti ja pintaa raapaisten.
Blu-ray-ekstroista löytyy muutamia keinotekoisen hauskoja dokumentaareja ja poistettuja kömmähdyksiä. Kaiken kruunaa Jack Blackin kuoleman vakavalla naamalla heitetty kommentti;
– Luin käsikirjoituksen ja pidin sitä uskomattoman hyvänä. Lähdin oikopäätä mukaan.
Rivien välistä on erittäin selvästi luettavissa totuus: ”olin työtön ja rahaton, pakko ottaa duunia kun joku tarjoaa edes jotain paskaa”.
