Mainos
Kaameat pomot 2 on naurujen osalta ykkösosan tasoa, kun miehet liukuvat jälleen hölmöyksissään rikollisuuden tielle.
Nick (Jason Bateman), Dale (Charlie Day) ja Kurt (Jason Sudeikis) ovat selvinneet ensimmäisen osan kaameista pomoistaan ja päättäneet perustaa oman yrityksen. He esittelevät suositussa aamushowssa keksintöään ”suihkukaveria” ja saavatkin suuren yrityksen pomon kiinnostumaan tuotteestaan. Puolen miljoonan velan paino niskassa, miehet starttaavat tuotannon käyntiin saadakseen valtavan tilauksen tehtyä, vain todetakseen joutuneensa huijauksen uhreiksi. Kuinka ollakaan kaikki ei mene niin kuin Strömssö'ssä ja heidän on keksittävä keino velkojen maksuun. He päättävät kidnapata yritysjohtajan pojan Rexin (Chris Pine) kiristääkseen isäukolta lunnaat. Näiden herrojen kanssa ei voi odottaa helppoa tietä sateenkaaren päähän, jossa palkinto oletetusti odottaa vaan miehet joutuvat toteamaan jälleen kerran olevansa surkeita rikollisia.
Elokuva ei ole mikään komedian ylistys lajilleen, mutta toisaalta ei ollut ensimmäinenkään versio. Elokuvan voi nähdä ”aivot narikkaan” -tyylisenä ajanvietteenä, jota Hollywoodin koneisto silmiemme eteen silloin tällöin sylkee. Nostan kuitenkin juonelle varovaisesti hattua, koska se ei ollut väkisin väännetyn maastossa, vaan toimi itsellisenä jatko-osana yllättävän hyvin. Juoneen ja eritoten repliikkeihin oli jokseenkin panostettu, mitä yleensä tämän tyyppisiltä helpoilta komedioilta on turha odottaa. Hahmot ovat melko pitkälle samat ja ykkösosan henkiin jääneet pomotkin on ympätty mukaan ihan toimiviin kohtauksiin. Ainoa joka ärsyttää katsojaa on Dale. Hänen hyperventiloiva hahmonsa ottaa alkumetreillä pannuun jo niin kovin, että sitä huomaa toivovansa jeesusteippiä hänen suun eteen, jotta pitäisi lättynsä kiinni. Hän on niin irrallaan maailmanmenosta, ettei kukaan oikeasti voi olla. Hän on ryhmän pelle, mutta ei kovinkaan hyvä hommassaan. Kurt on oma itsensä naisia rakastavana wanna-be-playboyna, vaikkei pääsekään tässä osassa kenenkään pöksyihin. Nick taas on tyhmentynyt finanssiduuninsa jälkeen, mikä harmittaa, mutta juonen kannalta ehkä oleellista. Hän yrittää kyllä hillitä menoa paikka paikoin siinä kuitenkaan onnistumatta, nynny kun on.
Käsikirjoittajat ovat ottaneet rehellisyyden elokuvan kantavaksi voimaksi, mikä piristää. Uskalletaan sanoa ääneen asioita niin kuin ne todellisuudessa tuntuvat tänä päivänä olevan.
Huijaava miljardööri yrityspomo Bert Hanson (Christoph Waltz) kiteyttää yritysmaailman ytimen: ”Kova työnteko ei tuo vaurautta, vaan vauraus luo vaurautta”. Vaikka jotkin repliikit ovat falskeja, tekee rehellisyys niihin pientä sävyeroa.
Täyslaidallisen rehellisyyttä tarjoilee yksi entinen pomo Dave Harkin (Kevin Spacey), joka istuu ykkösosassaan saamaansa tuomiota. Hän antaa verbaalisen arkkunsa laulaa kaverusten tyhmyydestä mitä moninaisin sanoin, heidän kuitenkaan sitä ymmärtämättä. Ehkä kohtaus lähinnä manifestoi ykkösosan kaamean pomon olemassaoloa. Elokuvaa ei kannata alkaa suurin odotuksin katsomaan, mutta täällä harmauden ja pimeyden keskellä mitäpä sitä ei muutaman naurun takia tekisi?
Blu-ray-lisämateriaalit ovat pullollaan komedioille tyypillisiä naurukeloja ja poistettujen kohtausten ilotulitteita. Myös making of -sisältöä on n. Puolisen tuntia.
Mainos
