Mainos
Kauhun veteraani, Eli Roth kertoo tarinan miehestä, joka hairahtaa nuoriin huoruleihin ja jää vangiksi omaan kotiinsa.
Keanu Reeves esittää nelikymppistä arkkitehtiä, joka elää onnellisessa parisuhteessa vaimonsa kanssa, kahden lapsen kera. Kun vaimo (Ignasia Allamand) ja lapset lähtevät viikonlopuksi reissuun, jää Keanun esittämä Evan himaan painamaan kiireistä taloprojektisuunnitelmaa. Ensimmäisenä iltana oven taakse saapuu kolkuttelemaan pari eksynyttä viehkoa neitosta (Lorenza Izzo, Ana de Armas). He pakottavat Evansin kuumiin pauloihinsa ja aloittavat sen myötä julman leikkinsä.
Aluksi viattomilta vaikuttavat tytöt kyselevät Evansilta typeriä ja hengailevat perheen aikuisten kylpytakeissa.
Ohjaaja Eli Roth tunnetaan menestyksekkäistä kauhurainoistaan kuten Cabin Fever, Grindhouse, Hostel ja Kunniattomat paskiaiset. CV on siis ponteva, mutta Knock Knock ei valitettavasti vahvista sitä. Elokuva kertoo naurettavalla tavalla epäuskottavan tarinan kahdesta tytöstä, joiden päämärä on täysin järjetön. Ja vaikka päämäärä olisikin sivuseikka, on elokuva myös kauhuton kauhu.
Knock Knock ei pelota, eikä edes jännitä. Ei missään vaiheessa. Vaikka elokuvan tunnelma onkin ihan kohdallaan, kuolee se mitäänsanomattomuuteensa ja epäuskottavuuteensa.
On leffassa silti kuitenkin viihdearvoa. Katsoja haluaa nähdä, mitä seuraavaksi tapahtuu. Piina on silti heikkotasoisempaa kuin Scream 3:ssa ja 4:ssä yhteensä. Mestariteoksesta ei siis todellakaan voida puhua.
Sitten he näyttävät Evansille "vahingossa" tissinsä ja peli on menetetty.
Elokuva sijoittuu alkuintron mukaan Los Angelesin piirikuntaan, jonnekin Burbankin tuntumaan. Mietin kuitenkin, että näyttääpä Evanin ja Karenin suburbsi jotenkin todella kuivalta ja keinohienolta. Los Angelesissa rumemmatkin lähiöt ovat reheviä ja viihtyisiä. Syyksi paljastui, että elokuvasta on kuvattu Los Angelesissa ainoastaan intro. Loput Chilessä. Siis noin 10 000 kilometrin päässä Los Angelesista.
Samaan syssyyn paljastui, että tuotanto on kokonaan chileläistä, paria päätähteä ja ohjaajaa lukuunottamatta. Se oli ehkä järkevääkin, sillä leffa tuotti jenkkiteatterikierroksellaam naurettavat 35 000 dollaria.
Blu-ray ei sisällä bonuksia, joten lieneekö chilessä tapana dokumentoidakaan kuvaustoimenpiteitä? Ehkäpä ei.
Mainos
