Hirviöitä, kauhua, romantiikkaa ja upeaa ajankuvaa. Penny Dreadfulin toinen tuotantokausi vie katsojansa halpiskauhukirjallisuuden pariin laadusta tinkimättä.
Pari vuotta sitten gootahtavan ja viktoriaanisen kauhun pariin katsojat tutustuttanut Penny Dreadful kulkee jo kolmatta kauttaan. Keväällä fyysisessä formaatissa julkaistu toinen tuotantokausi ehti ilmestyä tuossa välissä ja korotti mukavasti panoksia sitten ensimmäisen ja sinänsä varsin laadukkaan kauden. Toinen kausi on kuitenkin lähes kauttaaltaan parempi, jännittävämpi ja hyvällä tavalla kauheampi.
Siinä missä ensimmäinen kausi esitteli katsojille joukon kiehtovia ja salaperäisiä hahmoja sekä sarjan viktoriaanisen ajan Englannin, toinen kausi vääntää juoni- ja hirviökierrettä entistä tiukemmalle. Karismaattisten ja taidokkaiden näyttelijöiden hartioillaan kantama kokonaisuus vaatiikin tekijöiltään paljon, sillä lähtökohtaisesti Penny Dreadfulin kauhukertomushenkinen hirviötarinointi voisi helposti kaatua huonojen efektien ja laiskan käsikirjoituksen myötä vatsalleen.
Tämä on kuitenkin vältetty paitsi upean toteutuksen, myös kiehtovan tarinankuljetuksen ansiosta. Mikä parasta, tuotantokausi myös loppuu kiehtovasti ja vastaavasti kymmenen jakson mittaisen kauden aikana kiedotaan sellaisia naruja yhteen, jotka saivat alkunsa jo edeltävällä kaudella.
Hollywood-tasoa
Huikeimman roolityön tekee sarjan tähdistä kenties kovimmassa nosteessa oleva näyttelijätär Eva Green, joka varasti show’n myös edellisellä kaudella. Hänen ohella entinen Bond-tähti Timothy Dalton ja maaniselta vaikuttava Harry Treadway niin ikään loistavat rooleissaan. Kauniskasvo Josh Hartnett kalpenee tässä kilpailussa auttamattomasti muiden rinnalla, vaikka sopiikin kovia kokeneena sotaveteraanina rooliinsa mainiosti.
Itse juonesta en halua paljoakaan paljastaa, sillä sen käänteet ja yksityiskohtaiset yllätykset ovat keskeinen osa Penny Dreadfulin kauhutunnelman viehätystä. Sanottakoon kuitenkin, että noidat, Frankensteinin ”hirviöt” ja muut kummajaiset ovat keskeisessä osassa tämänkin kauden teemoissa mukana, eikä raaoilta murhilta tai muilta julmuuksilta vältytä tälläkään erää.
Penny Dreadful onkin kenties parhaimmillaan silloin, kun sarjan pariin heittäytyy neitseellisesti liikoja hahmoista ja näiden taustoista etukäteen tietämättä, ja nauttii matkasta vaarojen maailmasta täysin rinnoin.
Extroissa vakiokamaa
Blu-ray-julkaisussa on mukana ekstroina sarjan tekemistä esitteleviä pätkiä, mutta nämä ovat sen verran lyhyitä, ettei lisäkatsottavaa riitä kuin lyhyeksi toviksi. Sääli, sillä tekemisen taustoitukset ovat sinällään kiinnostavaa sisältöä. Ekstrat eivät ole suomeksi tekstitettyjä.
