Mainos
Aika-agentti yrittää estää New Yorkissa tapahtuvaa pommiräjähdystä aikamatkailun avulla. Lue vuoden paradoksilisimman leffan arvostelu tästä.
Ethan Hawke matkailee ajasta iäisyyteen ja takaisin, ja edestakaisin estäessään pommittajan aikeet New Yorkissa yllättävän toimivassa mind fuck -elokuvassa.
Predestination on on leffa, joka toimii sitä paremmin, mitä vähemmän juonesta tietää. Ja vaikka juonesta haluaisi jotain tietääkin, niin on se niin moniulotteinen ja poikkeuksellinen, että sen tarinaa on vaikea yksinkertaistaa. Yksinkertaisimmillaan leffa kertoo aika-agentista, joka yrittää estää 100 000 ihmistä vaativan pommin räjähdyksen New Yorkissa. Jotta hän voi onnistua tehtävässään, on hänen mentävä todella syvälle mahdollisen epäillyn maailmaan.
Predestination on taidonnäyte australialaisesta elokuvaosaamisesta. Ja se todellakin on taidonnäyte, sillä leffa onnistuu sillä osa-alueella, jolla moni muu jättibudjetin leffa epäonnistuu – eli käsikirjoituksessa.
Ohjaaja-käsikirjoittaja Michael Spierig on rakentanut scifi-trilleri-draaman, joka sijoittuu lähes kokonaan yhden baarin pöydän äärelle. Tarina aukeaa pikkuhiljaa, mutta vasta puolivälin jälkeen elokuva aloittaa todellisen mind fuckin, joka on kuitenkin helposti ymmärrettävää ja samalla vain hitusen ennalta-arvattavaa. Tämänkaltainen käsikirjoitus on oiva osoitus siitä, miten tehdään jo tuhansia vuosia vanhalla draaman kaarella loistavaa viihdettä, lisäten siihen nokkelia twistejä.
Bonusmateriaaleista löytyy reilu puolitoistatuntia kulissien takaista dokumentaaria ja poistettuja kohtauksia. Ekstrat ovat toteutettu jopa mielenkiintoisemmin, kuin monessa Hollywood-tuotannossa.
Predestination on leffa, josta kannattaa ennen katsomista välttää kaikenlainen synopsis- ja juonipaljastustieto.
Mainos
