Blu-ray-arvostelu: Teenage Mutant Ninja Turtles

Pahansuopa aasialaistaustainen teräasehaarniskaan sonnustautunut ninjamies Silppuri pitää New Yorkia otteessaan poliisia ja poliitikkoja myöten Jalkaklaaninsa avulla. Tiedemiesten kokeilukuolasta modifoituneet mutanttikilpparit ovat tulleet siihen ikään, että heidän on pakko päästä toteuttamaan itseään ja ninjaskillssejään Jalkaklaanin mulkkuihin. Tikku on vastahakoinen, mutta ymmärtää tilanteen vakavuuden teini-ikäisille viemärivangeille. Apunaan Leonardo, Donatello, Raphael ja Michelangelo käyttävät rohkeaa toimittajatysy April O'Neiliä (Megan Fox), joka on valmis heittäytymään pahoihin pinteisiin pönkittääkseen uraansa.

 

 

Kuten arvata saattaa on tällä kertaa tuottajan roolissa vaikuttava Michel Bay jälleen tehnyt vauhdikasta, mutta sisältököyhää viihdettä. Myös alkuperäisen sarjakuvan ja animaatiosarjan alkuasetelmaa on hieman modifoitu, joka saattaa piikittää hitusen kasarilasten nivusiin. Uusi tarina on niin täynnä aukkoja, epäkohtia, epäloogisuuksia, että katsojaa ahdistaa satasella. Miten esimerkiksi labrarotasta humanoidiksi muodostunut rotta osaa yhtäkkiä lukea, ja opettelee yhden kirjan avulla ninjutsun, sekä sitten kouluttaa parikymmentä vuotta kyseisen kirjan oppeja, täydellisesti englantia puhuen ne neljälle kilpikonnalle? Ja mistä ikinä ulkomaailmassa käymättömät oliot ovat saaneet viimeisimmät tekniset vempeleet viemäreihinsä, sähkövedoista puhumattakaan?!?

 

 

Elokuva käynnistää Turtles-brändin aivan alusta, aivan uusiksi. Hahmot ovat päässeet uuteen graafiseen suunnitteluun. Holtittomat sieraimet ja muutenkin rupinen mörököllilookki saattaa kuvottaa alkuperäisen designin faneja. Toisesta näkökulmasta ne ovat kuitenkin aikaisempaa realistisemman näköisiä, joten puolensa voi valita. Allekirjoittanut hyväksyy muutoksen ilman mutinaa.

 

Juonellisesti elokuva on hirveää sontaa. Tarina on aivan liian yksiulotteinen ja yksinkertainen. Vaikka joskus se on hyvä – ei pelkkä sinkoilu ja huonojen läppien heittely jaksa kantaa koko elokuvaa. 

 

Leffa painottuu lähinnä Megan Foxin (kuvassa alla) esittämän Aprilin ympärille, mutta koska arvata saattaa, on tämän hahmo niin kiinnostava, kuin Fox on uskottavana näyttelijänä. Nainen on kaunis, mutta todella väsähtänyt näyttelijätär. Syykin tähän on yksinkertaisesti se, että Michel Bay bongasi neidon randomisti, tämän näyttäen riittävän hyvältä typyseltä, kiimaisten teinipoikien suosimaan Transformers-elokuvaan. Ripaus Transformersia on mukana myös Turtlesissa, Silppurin hahmossa.

 

 

On sanomattakin selvää, että Turtles-tuotesarja on suunnattu 7–12-vuotiaille pojille ja se saa olla yksinkertainen, mutta nyt on poljettu hyvän historian omaava brändi liian alas. Vaikka alkuperäinen ysäri-Turtles-leffakaan ei mikään huippupätkä ole, on siinä enemmän intohimoa, kuin Jonathan Liebesmanin ja Michel Bayn versiossa.

 

Pakko kuitenkin myöntää, että toisella katselukerralla allekirjoittanut oli suopeampi aivojen narikointiin, joten Turtles-viihteen onnistuneesta päivityksestä on pakko antaa elokuvateatteriversiosta poiketen jopa kaksi tähteä, yhden sijasta.

 

Sinipunaisilla laseilla voi katsoa tämän kuvan avulla miten elokuvan 3D-syvyys toimii.

 

Arvostelussa olleessa Blu-ray 3D -versiossa on kaksi levyjä, joista toisesta löytyy pelkkä 3D-leffa ja toisesta 2D-versio lisukkeineen. Bonarit ovat elokuvan tyyliin sopien cooleja ja ytimekkäiksi leikattuja minikatsauksia kulisseihin. Kaikkein mielenkiintoisin lisuke on valitettavan ontoksi sisällöltään jäänyt 3D-tuotannon esittely, josta allekirjoittanut olisi mieluusti halunnut lisää making of kuvaa ja -kerrontaa.