Oscar-palkitun ohjaaja-tuottaja Steven Soderberghin ohjaama ja tuottama sekä Oscar-ehdokkuuden saaneen näyttelijä Clive Owenintähdittämä The Knick saattaa olla paras sairaalasarja koskaan. Ainakin se on ehdottomasti tyylikkäin, ajankuvallisesti kiinnostavin ja rajuin sairaala-aiheinen sarja kenties koskaan.
Vuoden 1900 New Yorkiin sijoittuva The Knick on paitsi omanlaisensa eepokkisarja, myös kaapelitelevisioyhtiö HBO:lle tyypillinen tuotos. Oikeastaan kyse on Cinemax-yhtiön sarjasta, jonka tosin HBO omistaa.
The Knick tuo mieleen erityisesti HBO:n oman Boardwalk Empirenläheisen ajankuvan takia, myös asetelmansa takia monet muut vähemmän kirkasotsaiset sarjat, joiden päähahmot ovat joko vähemmän pidettäviä, mutta niin inhimillisiä (anti)sankareita, tai jopa suoranaista ihmiskuonaa. Juuri tämänkaltaisten hahmojen takia The Knick myös esittelee kenties Owenin kiinnostavimman roolityön tähän asti.
Vuoden 1900 New York ei ole ihanteellinen paikka asua. Lääketiede on murrosten äärellä ja vaikka sähköa jo onkin saatavilla, sen toimivuus on vähän niin ja näin. Potilaita kuolee leikkauspöydille nykypäivän mittapuulla varsin arkisissa operaatioissa eikä perusasioista, kuten verityypeistä, olla vielä kunnolla perillä.
Sarja itsessään alkaa tylysti. Epäonnistuneen keisarinleikkaustapauksen takia, jossa kuolee niin synnyttävä äiti kuin syntymää tekevä lapsikin, The Knickerbocker-sairaalan (joka perustuu samannimiseen historialliseen sairaalaan) päälekuri ottaa itseltään hengen pois.
Tämä tietää ylennystä jo mainetta niittäneelle tohtori Thackerylle (Owen), jonka siirtymä taas tasoittaa tietä sairaalaan tulevalle uudelle lääkärille, tohtori Edwardsille (André Holland). Kaikki ei tietenkään mene heti tragedian peräänkään nätisti, sillä muiden muassa lavantauti aiheuttaa kaupungissa ongelmia. Kaiken rotujännitteet ovat vahvasti läsnä luomassa milloin millaisiakin tilanteita.
Omat haasteensa tuovat tietenkin oman aikansa kokaiini- ja oopiumriippuvuudet, joiden saatavuus on tuolloin astetta helpompaa – kiitos niiden käytön osana kipulääkitystä.
Kun mukaan isketään vielä maksuvaikeuksissa oleva sairaalan hallintoon kuuluva miekkonen, aasialainen ilotalo ja rikoksilla itsensä elättävät koronkiskurit, on The Knickin asetelma sanalla sanoen rujon herkullinen.
Teho-osastolta hautausmaalle
Kuten sanottua, ajankuvaltaan The Knick tuo hieman myöhempiin vuosiin sijoittuvan Boardwalk Empiren. Toisaalta asetelmansa ja tapahtumiensa takia The Knick tuo mieleen myös mainion Mad Men -sarjan. Yhteistä viimeksi mainitun kanssa on sen verran, että suurta ja yllätyksellistä juonta ei The Knickissäkään ole.
Viehtäys perustuukin enemmän onnistuneisiin henkilöhahmoihin, vaikuttavaan ajankuvaan ja lopulta melko arkisiinkin asioihin. Sanalla sanoen pieniin yksityiskohtiin.
Toisaalta samalla kyse on astetta uskottavammasta sairaalasarjasta, sillä asioilla ei ole aina onnellista loppua, eikä elämä pyöri vain ihmissuhteiden ympärillä. Kyse on myös rahasta, kunnianhimosta ja riippuvuudesta. Toisinaan myös rakkaudesta ja vääristä valinnoista. Ja niitähän The Knickissä riittää.
Clive Owen tekee hyvää työtä ja on onnistunut päähahmo ristiriitaisuudessaan. Toisaalta hän on työn sankari ja innovatiivinen tohtori, toisaalta taas ärsyttävän ennakkoluuloinen ja riippuvuudesta kärsivä surkimus.
Sivuhahmoja ei voi jättää mainitsematta, mutta samalla heitä on aivan liian monta kiinnostavaa lueteltavaksi. Keskeisissä sivurooleissa nähtävät tapaukset kun toisaalta vaikuttavat tapahtumiin melkoisesti, ovat myös hahmoina mielenkiintoisia ja kaikin puolin onnistuneita. Tältä osin The Knickissä on hyvin osattu ottaa niin sanotusti tyhjät pois.
Sarjan eräänlaisen juonettomuuden takia The Knick voi tuntua hienoiselta pettymykseltä. Se ei väläytä jännittäviä yllätyskäänteitä yksi toisensa jälkeen, vaikka traagisia tapahtumia ja käänteitäkin toki mukaan mahtuu. Mutta enemmän kuin näihin, sarjan viehätys perustuu maltilliseen vähäeleisyyteen.
Ensimmäisen tuotantokauden perusteella The Knick onkin äärimmäisen laadukas ja samalla varsin viihdyttävä sarja, jolle kehtaa toivoa pitkää ikää.
Lopuksi täytyy vielä mainita, että sarja on erittäin graafinen kaiken veren ja leikkaustoimenpiteiden suhteen, eikä luonteensa takia sovi aivan herkimmille katsojille.
Blu-ray:n lisämateriaaleista löytyy kulissien takainen koostevideo ja kommenttiraita jokaisesta jaksosta.
