Michael Moore astuu mädäntyvästä Amerikasta rapakon tälle puolelle selvittämään, miten Yhdysvalloista saataisiin jälleen asuttava, ihmiskeskeinen paikka.
Faktahan on se, että Amerikan Yhdysvallat eli kukoistustaan 1950–80-luvuilla. Kasarille maa on suuriltaosin jämähtänytkin. Nykyisin Jenkkejä hoidetaan ”minä ensin” -periaatteella, sotilasvoimiin panostaen. Jenkkien veroista jopa puolet menee armeijan hyväksi. Armeijan, joka on hävinnyt järjestäin kaikki aloittamansa sodat – huipputeknologiasta huolimatta.
Fahrenheit 9/11 -dokkarillaan Euroopassakin läpi lyönyt Michael Moore ruotii jälleen armottomalla kädellä kotimaansa mädäntynyttä rakennetta. Tällä kertaa Moore hakee apua amerikkalaisideoista, jotka on varastettu Eurooppaan ja täällä jalostettu toimivaksi – jenkkien jo unohtaessa omat ideansa ja keskittyneet maksimaaliseen rahantekoon.
Moore koulii Italian, Ranskan, Norjan ja tietysti myös Suomen, sekä lukuisia muita maita, jotka ovat onnistuneita hyvinvoinnin ylläpitäjiä. Suomessa kovaakin mediahuomiota aikaansaanut vierailu keskittyi koululaitoksiin, jotka ovat maailman ykköstasoa.
Suomessa kaikki koulut ovat saman arvoisia ja opetuslaadultaan huippua. Norjassa taas vankiloissa ollaan edelläkävijöitä. Italiassa lomat ja lomarahat ovat kohdillaan. Kaikista maista löytyy herkkuja, jotka Moore kirjailee ylös ja yrittää viedä ne armeijaa paremmin Yhdysvaltoihin.
Where to Invade Next on erittäin kiehtova dokumentti, joka antaa eurooppalaisille valtavan ylemmyydentunteen. Jenkkipäättäjien olisi todella syytä katsoa leffa ja etenkin ottaa siitä koppi. Näin tuskin kuitenkaan käy, sillä ”minä ensin” -kulttuuri on pinttynyt liian lujasti amerikkalaisiin. Se on sääli, sillä Yhdysvallat ovat tätä menoa lyhistymässä lähes kehitysmaaksi, jossa vain superrikkailla on mahdollisuus olla mitä tahansa – kuten Venäjällä.
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.