Eipä siinä kauaa mennyt kun englantilainen Supermassive Games latasi taas uutta virtuaalitodellisuusviihdettä kuluttajien naamoille. Vastikään julkaistu The Inpatient, kauhukertomus oli tuttua Until Dawn -kamaa ja laatu sen mukaista, mutta nyt studio on kakistanut ulos kirkuvan, koliikkisen, lapsivedet silmissä ja napanuora kaulan ympärillä sätkivän keskosen nimeltä Bravo Team.

Bravo Teamin ideana on selvitä joko kaverin tai tietokoneen ohjastaman partnerin kanssa idän konfliktin syleilystä, erilaisissa skenaarioissa – jotka tosin ovat vain erilaisia lokaatioita. Pelin kehittäjät kertovatkin, että peli painottuu raskaasti strategiaan ja yhteistyöhön, joilla tosin ei ole mitään merkitystä pelin etenemisen kannalta.

Taistelupari putkijuoksee kartat läpi, räiskien samalla balkanilaisia kaaliin vaivattomasti. Kun pelaajat etenevät, viholliset kätevästi (lue=idioottimaisesti) perääntyvät, jolloin tason pystyy juoksemaan läpi hyvinkin nopeasti. Tämän mahdollistaa käytännössä kokonaan puuttuva tekoäly. Joskus liian nopea eteneminen aiheuttaa pelille kognitiivisia ongelmia, jolloin tekoälyttömyys tulkitsee pelaajan näkymättömäksi.

Nurkan takaa voi turvallisesti tappaa

Vain esimääriteltyä teleportaatiota

Bravo Teamissa liikkuminen tapahtuu vain ja ainoastaan teleportaatiolla, ja vain ja ainoastaan pelin valmiiksi määritellyihin suojakohtiin, jotka valaistaan valkoisella kilven kuvalla pelaajan osoittaessa kohtaa aseellaan. Suojasta pelaaja voi kurkkia napin painalluksella tai vilkuilla nurkan takaa käyttäen omia niskalihaksiaan – jotka on valveutunut pelaaja on hankkinut Arskan kurinalaisella niskaprässiohjelmalla.

Immersio suojassa kykkivällä toimii ihan mukavasti, mutta murtuu kuin viikon vanha ranskanleipä pelaajan vaihtaessa suojaa. Peli vaihtaa first personista suojasta suojaan liikkumisen ajaksi staattiseen kolmanteen persoonaan, jolloin voi suuntavaistolle heittää hellät heipat.

Liikkumista seurataan kolmannessa persoonassa.

Äänimaailma on ainoa joka toimii, mutta vain tehosteissa. Ääninäyttelijät ovat karmaisevan huonoja. Myötähäpeä saa korviin terveen punan, joskin verenvuotoa kohdattaessa on syytä hakeutua lähimmälle terveysasemalle.

Äänenvoimakkuuden säätöjä ei taaskaan brittipelistä löydy, vaan ainoastaan tekstityksen valinta päälle tai pois – jonka muuten tässäkin julkaisussa saa suomeksi.

“pelaaja voi kurkkia nurkan takaa käyttäen omia niskalihaksiaan, jotka on hankittu niskaprässitreenillä”

Räiskintäpeleissähän on aina roppakaupalla aseita, mutta eipä Bravo Teamissa. Aseita on neljä. Pistooli, jolla ei osu edes ladon seinään ollessa ladon sisällä. Rynkky, jonka pääosumat eivät tipauta aina yhdellä kertaa. Haulikko, jonka hajonta on runsas kuin homekukinta Temptation Islandin kilpailijoiden haaroväleissä sekä tarkkuuskivääri, jonka  tähtäin on jo valmiiksi rikki. Edes Sonyn muovinen asekehikko ei pelasta peliä, vaan tekee tähtäyksestä vaivalloista – MOVE-ohjaimista puhumattakaan. Jos olisi saanut edes muutaman käsikranaatin tai muita räjähteitä, mutta ne loistavat poissaolollaan.

Tarkkuuskiväärillä saa helposti migreenin

Kolmen tunnin riemuke

Pelin kesto on noin kolmisen tuntia helpoimmalla vaikeustasolla pelattuna. Pelissä on myös pistetila, jossa voi kaverin kanssa vertailla kikkeleiden pituutta – tai siis pisteitä. Pelin hinta on laatuun ja kestoon nähden järkyttävän suolainen. Tekeleen voi ostaa halvimmillaan noin 35:n euron hintaan, mutta pahimmassa tapauksessa pelistä saa pulittaa melkein 70 euroa. Bravo Teamista löytyy myös AIM Controller -bundle, jossa tulee peli ja Sonyn muoviparafineeliase leppoisaan 90 euron hintaan.

Bravo Teamissa on potentiaalia, joka kuivuu kasaan alkumetreillä. Odottakaa alennusmyyntejä, mikäli keskeneräinen jötkäle kiinnostaa tai säästäkää rahanne vaikka Antti Tuiskun keikkalippuihin.