Chivalry 2 -arvostelu – ”Päät irti, stn!”

Chivalry 2 tuo nimensäkin mukaan ritarillisuuden 2020-luvulle digitaalisena. Nyt vallataan alueita Battlefieldin hengessä, mutta keskiaikaisen väkivaltaisilla metodeilla.

Chivalry 2 on jatkoa Chivalry: Medieval Warfare (2012) -pelille, joka oli oikeastaan spin-off Half-Life 2:n modille, Age of Chivalry:lle. Se on siis Torn Banner Studiosin kehittämä ja Tripwire Interactiven julkaisema hack and slash-moninpeli. Pelissä on kaksi eri päätilaa 64:n ja 40:n pelaajan suuruiset sateenkaaret, jotka kukin sisältävät omanlaisensa turnauksia.

Tarina suuresta taistelusta

Chivalry 2:ssa ei ole tarinaa. Tai kai siinä jonkinlainen tarinan kaltainen aluksi kerrotaan muinaisesta sodasta, mutta peli ei kuljeta sitä eteenpäin. Kyseessä on nimittäin suurten joukkojen moninpeli eri muodoissaan.

Peli käynnistetään joko 64:n pelaajan, 40 pelaajan tai free for all tilassa ja annetaan mennä. Peli etenee automaattisesti matsista toiseen vaihtaen samalla karttaa ja tehtävää. Tehtävät voivat olla siis joko puolustusta tai valloitusta eri yksityiskohdin. Yhtä kaikki, aina vedetään vihollista turpaan ja päät irti, stn!

Miten tätä ajetaan?

Chivalry 2:n tutoriaali ohjaa pelaajan alkuu varsin laadukkaast ja jopa huumorin kera. Pelaajan on mahdollista iskeä miekalla, kirveellä tai seipäällään joko raskaan viillon, halkaisevan iskun tai tökkäyksen. Lisäksi pelaaja voi torjua iskut aseellaan tai erikseen hommattavalla kilvellä. Kilpeä ei tarvitse ansaita, sen voi myös anastaa taistelukentällä joko hyllyistä tai tappamalla sellaista kantavan ritarin.

Iskujen ja torjuntojen synergia toimii kuin tanssi. On taktikoitava tarkkaan, milloin torjutaan, väistetään ja milloin isketään millaisella iskulla. Ajoittaminen on kaikki kaikessa, joten peli on todella vaikea – mutta se on sitä kaikille. Sisään pääseminen on kuitenkin helppoa ja pirun kivaa.

Kuten CoDeissakin, myös Chivalryssä kehitetään hamoja ja näiden aseita. Sitten niitä ansaitaan lisää ja avataan samalla alaluokkia. Kerättävää, kehitettävää ja graindattavaa on yllinkyllin.

Kyllähän tätä katselee

Graafisesti Chivalry 2 on kaunis. Graafisia bugeja ja kökköyksiä löytyy vielä, mutta peli on vasta aikaisessa julkaisuvaiheessaan. Jos seuraavankin osan julkaisuun menee kymmenisen vuotta, on lähes varmaa, että Chivalry 2 tulee kehittymään myös graafisesti.

Yleisesti ottaen peli on varsin näyttävä ja se hyödyntää PC:llä kivasti kevyempiä screespace-heijastuksia, valtavia partikkelipölypilviä ja isoja ruumismassoja, jotka kerääntyvät niityille. Pelaaja voi päättää ruumiiden määrän kentällä, joten kevyemmälläkin koneella pääsee alkuun.

Kannattaako ostaa?

Chivalry 2:n pelaaminen on yksinkertaisesti perkeleen kivaa. Pelaamista ei kuulu suorittaa suu vaahdossa, vaan juokseminen, ampuminen ja silpominen on rentouttavaa ajanvietettä, josta peli vieläpä palkitsee.

Jos kavereilta löytyy peli hyllystä, on kaikki tuhat kertaa hauskempaa. Kavereiden kanssa voitokkaana huutelu ja hakkaaminen on voimaannuttavaa ja viihdyttävää. Bonuksena kerrottakoon, että peli on ihan saatanan kivaa pienellä kaveriporukalla omassa privaattimatsissa. Ei ehkä kuulosta siltä, mutta kannattaa kokeilla.