Terästä, verta, paljaita rintoja ja alta kulmain kyräilyä! Uuden Conan-elokuvan tekemiseen kului kuulemma seitsemän vuotta. Tuloksena on luokaton plörö, johon käytetyllä ajalla ja rahamäärällä olisi ennemmin voinut pelastaa koko EU:n talouden.
Koska pelikonsoleita ei ennen vanhaan ollut, ehtivät lapset treenata kaiket päivät miekkailua, nyrkkitappelua ja yrmyilyä. Niinpä cimmerialainen Conankin oppi jo varhain nämä elintärkeät taidot. Niistä on hyötyä, kun nuorukainen käy kostoretkelle perheensä tappajia ja kansansa orjuuttajia vastaan. Pääpahis havittelee itselleen jumalan statusta, apuna on vähintäänkin friikahtavan oloinen noituutta harjoittava tytär.
”Arskalla oli kyllä isommat lihakset ja paksumpi aksentti”
Kumpi voittaisi, jos Arnold Schwarzeneggerin Conan ja Jason Momoan Conan tappelis? Jaa-a. Arskalla oli kyllä isommat lihakset ja paksumpi aksentti, mutta Momoan Conan saattaisi pyöritellä vastustajan kanveesiin pelkällä ketteryydellään ja suoraviivaisella hurjuudellaan. Sanotaan siis tasapeli, kumpikin sopii rooliinsa omalla tavallaan hyvin.
Siinäpä uuden Conan-elokuvan ansiot sitten ovatkin. Aloitetaanpa kitinä.
Lupaavan miehekkään alun jälkeen elokuva lässähtää täysin käsittämättömäksi ryntäilyksi. Mitään tapahtumia ei vaivauduta selittämään, hahmoja ei syvennetä eikä paikkoihin tai tunnelmaan pääse millään sisälle. Irralliset kohtaukset seuraavat toisiaan. Taistelua taistelun perään. Seikkailun ja vaaran tuntu puuttuu täysin.
”Lupaavan miehekkään alun jälkeen elokuva lässähtää täysin käsittämättömäksi ryntäilyksi”
Pääpaha Khalar Zym (Stephen Lang) on vaisu ja varsinkin loppua kohti jopa surkuhupaisa ilmestys. Miten omiaan huutelevasta ja koko ajan turvallaan olevasta huru-ukosta voisi muka olla vastusta salskealle Conanille. Ehkä tässä juuri piileekin ongelman ydin – Conanille tuntuu kaikki olevan hieman liian helppoa koko elokuvan ajan. Vastustaja kuin vastustaja kaatuu miekkaan.
Täysin irralliselta vaikuttava romanssikin on saatu ympättyä mukaan. Tai romanssi ja romanssi – sovinististen letkautusten jälkeen Conan pääsee pukille ja homma on siinä. Onhan se Tamara kyllä nätti, mutta näyttelijänsä Rachel Nichols vaikuttaa olevan mukana vain koska kaverit pakotti. Muistelen lämmöllä kohtausta, jossa Tamara odottaa syöksyä kuolemaan ja tyytyy ainoastaan mutristamaan hillitysti huuliaan. Kun mikään ei tunnu miltään…
Ehkä eniten tässä elokuvassa ärsyttää seinien ja muiden rakenteiden alituinen sortuminen. Pelkkää kivipölyä koko leffa. Lopputaistelu on tässä suhteessa täysin omaa luokkaansa, kun miekkailun seurauksena sortuu kokonainen vuori.
Kaiken kukkuraksi Conan-illan jälkeinen työpäivä osoittautui kerrassaan hirvittäväksi, josta syytän osittain tämän rainan aiheuttamaa mielipahaa.
Extroista löytyy mm. Conanin legendaa, Conanin luojan Robert E. Howardin esittelyä, toimintakohtausten toteuttamista ja taistelujen harjoittelua.
