Ylilänsinaapuristamme on kajahtanut kaikkien survivörmieliesten ja verenhimoisesta alistamisesta kiinnostuneiden kiihkoilioiden lautaselle sellainen testosteronipaketointi, että oksat pois. Kyseessä on rapiat puolisen vuotta Early Accessina ollut Conan Exiles, joka on nyt “valmis”.

Pelin takana on mm. suuren suosion saaneen The Longest Journeyn ja MMORPG Anarchy Onlinen kehittäjä Funcom.

Conan Exiles on kuitenkin vähän jotain muuta, mutta suurmoninpeli se on silti. Peli sijoittuu Conan Barbaari -tarinoiden maisemiin. Se sisältää paljon hiekkaa, lihaksia, verta ja kyyneliä. Näissä tunnelmissa pelaajan täytyy selviytyä kartan pohjoisosaan asti – joka on muuten aika helvetin suuri. Siis kartta, ei pohjoisosa. Pelaajia mahtuu kerralla jopa 70 yksilöä, mutta peliä voi pelata myös kavereiden kanssa, tahi yksin NPC -hahmoja vastaan.

Ensin luodaan hahmo, sen kikki ja sitten silpomaan!

Peli alkaa hahmon luonnilla. Ensimmäinen valinta on miehen ja naisen väliltä. Valinnan jälkeen päästään muokkaamaan niitä tavallisia juttuja hiustyyleistä parran pituuteen, mutta valitettavasti hyvin suppeasti. Heppu on loppupeleissä melkein samanlainen kropaltaan, vain kuontalot vaihtuvat. Ainiin, onhan ne genitaaloksetkin siellä, kun sitä kuitenkin kysytte – ja siis kyllä, pelissä voi valita täyden alastomuuden, muokata jordaanian pituutta tai lumpsukoiden mehevyyttä. Ei täällä pohjoisessa niin välitetä vaikka leudossa aavikkotuulessa lepattavia nahkareppuja silloin tällöin vähän ruudulla näkyykin.

Tärkeää on myös uskonnon valitseminen. Pelaaja voi halutessaan olla ilmankin, mutta jää ilman eri uskontojen saamia hyötyjä, esimerkiksi kerrostalon kokoisia jumalolentoja joita voi komentaa vastustajan niskaan. Kaikki uskonnot voi kyllä oppia opettajilta, jotka on siroteltu pitkin massiivista karttaa.

Behold the SHLORT!

Ensimuokkauksen jälkeen sankari on valmis kohtaamaan kuvitteellisen, kirjoista ja leffoista tutun kuvitteellisen Hyborianin Ajan, mutta ensin täytyy selvitä ristiinnaulitsimiselta – koska sankari on tehnyt aiemmin rötöksiä ja tuomio on roikkua ristillä aavikolla, kunnes Conan – Tuhoaja laskee kriminaalin vapauteen.

Ei muutakuin sisään vaan.

Aktiivimalli toimii myös kuvitteellisella kivikaudella

Hämmentävän alun jälkeen päätehtävänä on päästä kartalla mahdollisimman ylös, eli pohjoiseen ja dominoida koko lääniä, mutta tämä ei onnistu vain juoksemalla nakupellenä, kivikeihäs aseena, vaan pelissä pitää myös selviytyä. Selviytyminen tarkoittaa järjettömän paljon resurssien keräämistä ja niiden hyödyntämistä. Kaikki pitää tehdä itse, aivan kaikki.

Toki pelaaja voi orjuuttaa lähimaastosta löytyvistä leireistä lössiä, kunhan niitä kumauttaa ensin luolamiehen ryhmysauvalla. Näitä pelaaja voi sitten halutessaan “palkata” aktiivimallin mukaisesti tekemään vaikka ruokaa tai pitämään ahjossa tulet kuumina, jotta sankarin palatessa alistusreissultaan on työkokeilussa oleva syrjäytynyt valmistanut repullisen rautaharkkoja, joita pelissä tarvitaankin melkolailla.

Alussa rakentaminen on hiekkakivestä viillettyjä pikkumökkejä, mutta kehityksen myötä lopussa joukkotuhoaseet ja linnakkeet ovat arkipäivää.

Peli toisinaan aivan järkyttävän kaunis

Conan Exilesin taistelumekaniikka on yllättävän mukava ja haastava. Perinteiset ja voimahyökkäykset, sekä kilvellä torjuminen liitettynä Dark Souls -tyyliseen kuperkeikkaan ovat sopivan arcademaisia ja ne oppii nopeasti.

Tekoäly on lähinnä suuntaa antava, mutta pahilainen tekee yllättävän tehokkaasti vahinkoa sankariin, jos staminamittaria ei pidä silmällä. Koska kun tämä loppuu pelaaja saa hetken aikasakkoa ja lyöminen, juokseminen ja kiipeäminen ei onnistu ennenkuin mittarissa on taas hönkää. Helppo oppia – vaikea masteroida siis.

Mukana on levelöintimekaniikka. Perus statsit saa itse laittaa aina levelin noustessa. “Levuttamisen” myötä pelaaja voi valita “featseista” mitä haluaa oppia seuraavaksi rakentamaan, ja alussa valinnat ovatkin tavallisia selviytymisasioita kuten nuotio ja peti.

Apinasta tehdään apinamuhennosta.

Pyörii hyvin atk:lla, mutta konsolilla frame-dropit ovat yleisiä

Peli pyörii kivasti tavallisemmallakin koneella ja on paikoitellen erittäin kaunis, kiitos Unreal Engine 4 -pelimoottorin. Pienet performanssibugit toisinaan eivät juuri haittaa, koska päivityksillä niistä päästään samalla kuin kallioiden seinästä läpi juoksevista antiloopeista.

Konsoliversiot kärsivät satunnaisista frame-dropeista, joista etenkin internet jaksaa kuuluttaa.

Rakentelumekaniikka on Fortnitesta tuttua elementtien yhdistelyä. Palasten korkeutta ja kaltevuutta voi säätää helposti.

Tavaroiden valmistamisen olisi voinut tehdä mielestäni samalla tavalla kuin 7 Days to Die -pelissä, jossa jokaisesta materiaalista näkee, mitä siitä voi tehdä. Nyt listan rullaaminen on välillä turhauttavaa.

Moves like Jagger.

Pelin voit hoitaa itsellesi noin 40 €:n suurusen määrärahan hintaan paikalliselta diileriltäsi. Se on kannattava ostos rakentamisesta ja “kräftäämisestä” kiinnostuneelle Conan-fanille. Conan Exilessä on järjettömän paljon tekemistä. Itse olen kuluttanut ja aion kuluttaa jatkossakin tähän aikaa huomattavan määrän. Anteeksipyyntö vaimolle.