Naftaliinista uudella kromipinnalla paukkaa Marion kaistalle PlayStation-maskotti Crash kumppaneineen. Koppa on kiilotettu, mutta vieläkö Karting-kone jaksaa jyllää?
Nitrous Oxide saapuu pilaamaan Crash Bandicootin ja kumppanien päivän. Päivä on pelastettavissa vain osallistumalla Karting-kisaan ja siinä sivussa voitettava läjä Crashin entisiä pahiksia, myöskin Karting-kisaan osallistuvina.
Sama kokemus uusissa kuorissa
Crash Team Racing alunperin ilmestyi vuonna 1999 pelistaatio ykköselle. Nyt vuosikymmenten jälkeen CTR Nitro-fueled jatkaa samaa vanhojen pelien HD-Remake meininkiä, kuin tässä viime vuosina ilmestyneet Crash Bandicootin ja Spyro-lohharin trilogiat.
Peli sisäisesti on melko pitkälti se sama kokemus, kuin vuosia sitten harmaan konsolin harmaita ohjaimia käyttäessä. Graafisesti peli toki on näyttävämpi kuin alkuperäinen versio, ja sitä myöten melko miellyttävää katsottavaa. Pelillisesti kyseessä on Mario Kartien ja Sonic Racingien kanssa samaan nippuun hyppäävä puikula, jossa on kuitenkin jotain siemenrouhetta päällä, erottuakseen muista.
Mitä pelistä löytyy?
Pelissä pääsee valitsemaan menobiilinsä, siihen osat sekä värit, ja kuviot. Näillä ei ole ajon kannalta mitään merkitystä. Pelihahmoja on kourallinen auki pelin aluksi, loput saa auki peliä pelaamalla ja tehtäviä suorittaen. Pelihahmon valinnassa on hienoisia eroja ajotuntuman suhteen, joten hahmon valinnalla on hieman väliä.
Ajotuntuma radalla on hyvä, kunnes luu isketään kurkkuun. Lähipiirinsä Mario Kart -kingi saa turpiinsa medium tasolla CTRNF:ssä alta aika yksikön. Mediumissa tietokoneen ohjastamat kuskit osaavat turbottaa, ja mikä pahinta – triplaturbottaa! Anteeksi mitä? –kysäisen, kun tajuan nuolevani savua toiseksi viimeisen Kartingin huristaessa ohitseni.
Nöyränä poikana vaihdan pelin vaikeuden easy-moodiin ja pelistä tulee siedettävämpi. Kilpakumppanit eivät enää triplaturboile koko rataa läpi ja voittoihinkin on joku mahdollisuus. Oikeastaan easyn ja mediumin välinen ero on super easyn ja hardiin väliseen eroon verrattavissa.
Siinä missä Mario Kartissa voi kurvista turbottaa kerran, voi CTRNF:ssä tehdä oikella ajoituksella saman tempun kolme kertaa putkeen. Lisäksi radalta kerätyt wumpaomput vaikuttavat marginaalisesti ajonopeuteen, toisin kuin Mario Kartin kolikot.
Mikana oikea tarina
Pelin erottaa myös muista vastaavista peleistä, sillä tässä on selkeä tarinatila hub-osuuksineen. Kentissä on paljon erilaisia tehtäviä, joita voi ja pitää suorittaa ajon aikana, ja sitten vielä kisailla ensimmäiseksi. Haastetta ja tekemistä riittää. Tarina on myös Crashmäisen viihdyttävä, vaikkakin lähinnä väline pelin kenttien yhteen sitomiselle.
Kannattaako ostaa?
Parhaimmillaan CTR-noviiseille peli on easy tasolla triplaturbottelua treenatessa ja/tai kaverien kanssa pelatessa. Tietokonetta vastaan medium-tasolla pelatessa voikin sitten varata useita ohjaimia ja tarkistaa kotivakuutuksensa. Tarinaosuus vetoaa puoleensa, mutta ei tämä silti parempi ole kuin Mario Kart.
Paremman puuttessa isojen konsolien kartingiksi Crash Team Racing Nitro-Fueled on valtaisan sisältömääränsä puolesta oikein oiva tapaus.
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.