Cronos: The New Dawn iskee pimslooralta näyttävän kypärän pöytään Silent Hill 2:n sumuisan meiningin jälkeen. Tällä pelillä Bloober Team yrittää seistä kauhujättien rinnalla. Onnistuuko kurkottelu, vai kajahtaako kataja?
Maailma on lopussa. Kaikki on harmaata, kaaosta ja sykkivää lihaa. Kulkija laahustaa haarniskassaan etsimässä mennyttä estääkseen tulevan. Viholliset ovat yhtä lohduttomia kuin hän itse. Luoteja on aina pari liian vähän. Uusi yritys, uusi kuolema. Cronos: The New Dawn lupaa aamunkoittoa, mutta sen valo on harmaa kuin kuralätäkköön kaatunut lonkero.
Silent Hill 2 Remakella viimeksi loistanut Bloober Team yrittää nyt Mediumin jälkeen todella nousta kauhujättien rinnalle. Inspiraatioita on haettu Resident Evileistä ja Dead Spacesta, unohtamatta pandemia-ajan eristyksen kaikuja. Cronos kysyy: mitä jos juuri se, mikä toi meidät yhteen, on se, mikä meidät lopulta hajottaa?
Sellainen on kutsumuksemme
Otamme selvää, selviämme, kuolemme, selviämme. Älä anna niiden liittyä toisiinsa. Sellainen on kutsumuksemme. (Peli on tarinansa puolesta yhtä informatiivinen kuin tämä kuvaus.)
Samis kaveriensa kanssa
Cronos on kolmannen persoonan selviytymiskauhu, joka hakee tyylillisesti Resident Evil 2:n ja Dead Spacen sävyjä. Aseettomat melee-lyönnit, lattianpolkaisut ja laatikoiden rikkomiset ovat lähes 1:1 Dead Spacen liikkeiden kanssa. Luoteja ja tavaraa voi craftailla kentällä, mutta niitä on aina liian vähän – mikä tuo vittumaisen tehokkaasti jännitystä.
Vihollisia kannattaa osua päähän, mutta päätön räiskintä ei auta pitkälle. Aseet ladataan liipasin pohjassa ja ruumiit kannattaa polttaa, muuten ne voivat yhdistyä uuteen, vahvempaan viholliseen.
Tavarankuljetus on rajattua Resident Evilin tyyliin. Aseita ja varusteita voi päivittää, mutta innovaatiota on vähän – peli nojaa paljon esikuviinsa.
Synkeän kaunis
Visuaalisesti Cronos on vaikuttava: brutalistiset arkkitehtuurit, sairaalat, sumu ja valon leikittely luovat ahdistavan kauniin maailman. Äänimaailma tukee tätä erinomaisesti. Romuttunut Puola on yhtä aikaa komea ja lohduton.
Ääninäyttely on kuitenkin kylmää ja etäistä, mikä etäännyttää myös päähahmon pelaajasta. Kauhu vaihtuu näin usein intensiivisiin säikyttelyihin, eikä syvään psykologiseen jännitykseen.
Kannattaako ostaa?
Cronos: The New Dawn tarjoaa perusvarmaa selviytymiskauhua ja intensiivisiä hetkiä niukkojen luotien kera. Vihollisvalikoima toistaa itseään ja synkeät maisemat alkavat pitkissä sessioissa sekoittua toisiinsa. Cronos seisoo rohkeasti jättien seurassa, mutta jää vielä esikuviensa varjoon.
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.