Daimon Blades -ennakko – ongelmat alkavat jo nimestä

Daimon Blades on ranskalaisen Streumon Studiosin uusin rogue-lite-mäiskintä, joka toimii saman lafkan, E.Y.E: Divine Cybermancy -pelin esiosana. Ennakkoversio pelistä on pullollaan bugeja, joita pelitiimi ahnaasti taklailee, mutta näin keskeneräisen pelin ei pitäisi edes olla mahdollista ostaa, ja vielä yli kolmenkympin hintaan. Respawn.fi testasi moninpeliä, joka ei ihan putkeen mennyt.

Muistatteko legendaarisen Hopeanuolen? Siinä 50-päisen koiralauman johtaja oli Daimon. Daimon meinaa myös antiikinkreikan henkeä, tai alempaa jumaluutta, joka voi olla hyvä että paha. Näistä kahdesta jälkimmäinen on Daimon Bladesissa mukana ja koiraparka säilyi tästä alpha-testistä vaikka alfa-uros saattoi ollakin.

Daimon Blades on tällä hetkellä erittäin Early Access, joten monet ennakossa kirotut asiat saattavat korjaantua.

Secretan siansaksaa höpisevät soturit

Pelin tarinassa sankarit kuuluvat Secreta-järjestön, salaisen veljeskunnan sotureihin ja tehtävänä on torjua daimon-uhkakuvat. Mentori, jota kehuttavasti erakoksi haukutaan pettää järjestön, liittyy johonkin toiseen kulttiin, päätyönään sielujen nieleminen. Syvää kurkkua pitävä Hermit on kukistettava, ja eikun menoks.

Tarinaa kerrotaan aina episodien ja suoritettavien retkien avulla. NPC-hahmojen kanssa jutskailu avaa hommaa entisellään. NPC:t puhuvat keksittyä, hirvittävän kuuloista siansaksaa, jota ei jaksa kuunnella hetkeäkään ja halu päästä dialogista pois on korkea. Joistain dialogeista ei pääse ollenkaan pois, vaan peli täytyy sammuttaa. Sanoinko, että bugeja saattaa löytyä?

Lyö maahiset, hyppää kaivoon – toista.

Pelaaja, tai jos omistat kavereita ja pakotat heitä pelaamaan kaikenlaista netin syövereistä ongittua alkulimaa, niin pelaajat lähtevät hubista retkille Daimon Realm -alueelle, joissa syvyyttä on. Syvyydellä tarkoitan sitä, että aina mennään kentän jälkeen kaivoon ja syvemmälle, jolloin viholliset luonnollisesti vahvistuvat. Peli puhuu ascensionista, eli ylösnousemuksesta, mutta kaivoon alas silti aina hypitään.

Jokainen juoksukerta, eli runi pitää sisällään erilaisia biomeja, joiden sisällä olevat kentät ovat ”menettelyllisesti luotuja”, eli ”procedurally generated”. Oli vaan pakko testata, minkä sanahirvityksen Google-kääntäjä keksi tähän.

Kentät ovat suht pieniä ja erilaisia tehtäviä sisällään pitäviä. Joissain kartoissa pitää lattiat puhdistaa vihollisista, kun joissain pitää kaataa pari isompaa välipomoa. Yhdessä kartassa pitää kiivetä rivakasti niin ylös kuin pääsee, sillä laava nousee polttamaan silsan valtaamia varpaitasi.

Korruptiota kuin jenkkien poliisissa

Aina kun pelaaja kuolee nousee korruptio-mittari hivenen. Kun mittari on satasella, eli täynnä päättyy runi siihen, sekä menetät kaiken keräämäsi. Tai joskus menetät, et aina. Riippuu siitä, saatko bugin juoksukerralla.

Kentissä on myös erilaisia mielenkiinnon kohteita, esim. ihmisuhri, jota mätkäisemällä saa korruptiomittariin volumea, mutta samalla terveypisteet täyteen. Korruptiota voi laskea lyömällä isoa silmää seinässä. Myös materiaaleja kannattaa etsiä kartoilta, joilla voi sitten rakennella talismaaneja tai skinejä.

Skinit Daimon Bladesissa eivät aina tarkoita pelkkää kosmetiikkaa, vaan jotkut skinit ovat tavaroita. Varmasti johtuu ranskalaisten täydellisestä kyvyttömyydestä ymmärtää, puhua, sekä kirjoittaa englantia. Putain de vie!

Runeja on eritasoisia. S-luokan juoksut ovat kaikkein vaikeimpia, mutta ensimmäinen C-luokan piipahdus on jo alussa melkoisen haastava.

Kun suoritat tietyn määrän kenttiä pääset iskemään lisää paukkuja mailaasi, tai saat jonkun hienon kyvyn, tai jonkun demonisen sydämen, millä ei tee yhtään mitään. Peli ei ainakaan kerro mikä se on, eikä siitä löydy netistäkään mitään tietoa.

Näitä tavaroita et voi tutkailla juoksujen aikana lainkaan, paitsi sanctuaryssä, jos sinne asti pääsee. Sanctuaryssäkään kaikki tavarat eivät näy, joten hubiin on päästävä. Sanctuaryllä ei siis ole tässä vaiheessa mitään hyötyä, eikä sen jälkeen retken jatkaminenkaan ole viisasta, sillä viholliset muuttuvat noin 500 kertaa kovemmiksi. Henki lähtee yhdestä osumasta ja sinne meni kaikki edistyminen ja kamat. Feels good, man!

RPG-elementtejä löytyy meta-pisteiden muodossa, johon tarvitset eräänlaisia opaaleja. Näitä pitääkin sitten kerätä, vittu ja monta, jotta saat edes yhden plussapisteen vaikka terveyspojoihin.

Sutjahko liikunta ja örrimöykyt helvetistä

Vihollisia tulee aina aallottain ja alun biomissa erilaisia vihuja on kourallinen. Yksi iso bossi ja muutama pienempi. Nämä ovat aina samat, eivätkä mihinkään muutu.

Mitä syvemmälle retkeä jatkaa, tulee luonnollisesti uusia vihollisia vastaan, mutta henkikulta lähtee niin nopeasti ettei kriitikko päässyt kohtaamaan seuraava bossia. Ei sitten lähellekään. Tässä on myös yksi balansoitava asia studiolle.

Kun silvontaa on suoritettu tarvittava määrä ja iso pomo kukistettu, tulee erakon ja pelaajan välinen nopan heitto. Erakko tarjoaa paskaa skilliä, joka heikentää tai vaikeuttaa pelaajan kulkua ja vuorostaan pelaaja esittää kolmesta vaihtoehdosta omansa, joka taas parantaa pelaajaa. Erakko häviää näissä karkeloissa aina, eikä siis toimi vielä kuten pitäisi.

Silmistä kuvattu silvonta on nopeatempoista, parin napin runkkausta. On lyönti, torjuminen ja ampuminen. Erikoiskyky, jossa on pidempi cooldown ja alkemia-taito, jonka voi kytkeä päälle kun on tarpeeksi syvälle päässyt. Esimerkiksi koko joukon parantaminen on järkevä valinta alkemia-taidoksi.

Liikkuminen on sutjakasta ja mekaniikan yksi kulmakivistä on dash, jonka aikana hiiri tosin lukittuu yhteen kohtaan. Tuplahypyllä pääsee ja grapnelilla paikkoihin mihin tuplapomppu ei riitä. Kerrottakoon, että grapnel on sama kuin grappling-hook.

Ampumisessa ladattu ammus tekee aina ärsyttävän zoom-efektin, joka sekoittaa kriitikon kompassin kivasti. Zoom toimii myös toisinaan niin, että vihollinen voi lyödä sinua kauempaa, koska zoom siirtää sinut lähemmäksi vaikka ei pitäisi.

Grafiikat ja äänet?

Unreal 5:lla tehty muutaman devin toimintapeli on kyllä hyvännäköistä katseltavaa. Kollegat sanoivat hyvin, että eräänlaiset kahden A:n graffat. Ei siis mitään järisyttävän hienoa, mutta ei paskaakaan.

Fontit ovat Times New Roman ja tursuavat niihin tarkoitetuista laatikoista kuin Jokisen eväät.

Peli vaatii perunan toimiakseen, mutta ei toimi perunalla. Jopa hieman kyvykkäämmällä kokoonpanolla ruudunpäivitys pomppii, peli nykii ja varsinkin moninpelissä freimit tippuivat 4060Ti:llä alle kymppiin, graafiikka-asetusten ollessa kaikkein alhaisimmillaan. Serveriongelmalta haiskahtaa.

Resoluutiota ei myöskään pääse vaihtamaan ja kehittäjät ovatkin steam-foorumilla kertoneet, että tällaiset lisätään sitten myöhemmin pätsien muodossa.

Äänipuolen pörinä on bassovoittoista ja sopii mäiskintään hyvin. Vaikka osumat mäjähtävät kivasti, vaatisi se vielä enemmän rouheampaa pauketta, jotta pelituntuman saisi sellaiseksi, että tätä on saatava lisää.

Kannattaako ostaa?

Ei missään nimessä vielä, sillä peli maksaa hulppeat 35 euroa! Pahoin pelkään, että hinta noussee vieläkin, kun pelin 1.0 version pitäisi ensi kesänä saapua. Tällä hetkellä peli on niin jäätävän kesken, ettei sihen kannata latiakaan laittaa.

Moninpelisuorituksen jälkeen koko peli kaatui täysin. Kaatumisista on myös monet pelaajat raportoineet. Itsellä peli kaatui kerran.

Ennakkotilaajille (ei saatana!) annettiin miekka ja kosmetiikkaa. Miekka on yhtä paska kuin pelin aloituskalpa.