Kun Hideo Kojima ilmoittaa, ettei halunnut tehdä samaa uudestaan, ja kuitenkin tekee, herää kysymys, mistä on kysymys? Death Stranding 2: On The Beach iskee nupit yhteentoista ja unohtaa himmailun – siinä samalla se unohtaa juurensa.
Mäki tuolla, tulviva joki tuossa, vasemmalla aseistettuja selviytyjiä ja oikealla rantautuneita kummituksia. Akku on vähissä, kengät rei’illä ja repussa painaa 120 kiloa metallia, figuureja ja mausteita. Aiemmin Sam olisi mennyt hiiviskellen joen yli tikapuita käyttäen. Nyt hän ottaa massiivisisen konekiväärin ja kranaatinheittimen ja iskee selvityjien niskaan tuhat luotia kumia ja veripaukkuja, sitten hurauttaa pick-off roaderilla vittuun. Tätä on Death Stranding 2: On the Beach, joka unohtaa meditatiiviset ykkösosan patikoinnit ja korvaa sen kaikella isommalla, tuhdimmalla, kipinöivällä ja räjähtävällä. Edelleen paketit kulkee, mutta myös perästä paukkuu.
Ekan osan loppu on pelkkä muisto vain
Pelin tarinassa Sam elelee hiljaiseloa Lou-lapsensa kera. Entinen BB, eli Bridge Baby, Lou kasvaa ja kukoistaa. Samilla on rauha. Fragile käy moikkailemassa.
Maailmalta putoaa pohja. Kaikki onkin yhä matkalla tuhoon. Samin on taas laitettava reppu selkään ja lähdettävä patikoimaan, koska kukaan muu ei saa persettään ylös.
Samaa, isommin
Alkuperäinen Death Stranding jakoi väkeä melkeinpä keskeltä kahtia. Sen hidas meditatiivinen vaellus pitkin pohjoismaisia maisemia muistuttavan tuhoutuneen Amerikan lävitse reittejä pohdiskellen oli aivoille jotain kutkuttavaa. Kävelysimulaattori kantamusten kera. Ajallisesti se osui maailman aikaan, jolloin elettiin lähes samanlaista eristäytyneisyyden mullistusta.
Death Stranding 2: On The Beach on mekaanisesti edeltäjänsä kaltainen melkeinpä pilkkua ja pistettä myöten.
Kaikkea on silti enemmän ja isommin. On enemmän aseita, millä aiheuttaa vahinkoa. Kaksi isoa aluetta täynnä roudattavaa kamaa ja torkutettavaa vihollista. Isoja ököjä, erilaisia ököjä, pikkupikkuököjä. On välitaisteluita tervamaisemissa sotilaita vastaan, kuten ensimmäisessäkin osassa. On Loun roudaamista ja rauhoittelua.
Kaikkea enemmän on myös kaikkea helpommin. 95 % peliajasta kuljin kulkuvälineellä paikasta toiseen, enkä patikoinut. Ihmisvihollisista suurimman osan hoidin kiikarikiväärillä ja konekiväärillä loput. Veribumerangi – kyllä luit oikein – hoiteli hiiviskellen ne pari kertaa kun oli pakko kulkea kummitusten luona.
Tarinallisesti Death Stranding 2 tuntuu kirjoittavan uusiksi miten ykkönen loppui. Se on myös täysin sekopäinen tarina täynnä sekopäisiä hahmoja. Siinä on DHV Magellan alus, jota ei kuitenkaan suurimmaksi osaksi voi käyttää, koska tervavirtaus on aina häiritsemässä hommaa. Puuh!
Pelillisesti Death Stranding 2 tuntuu ykkösosalta huijauskoodein. Saavutukset eivät tunnu miltään.
Tavallaan parempaa katsottavaa
Aluksi Death Stranding 2 hämmästyttää ulkonäöllisesti. Kojima Productionsin Decima engine puristaa PS5:sta lähes fotorealismia. Sitten kun intro-osuus on lusittu, peli muuttuu rumemmaksi, tai uutuuden viehätys karisee. Joka tapauksessa Sam näyttää välillä vähän turhan PS3-hahmolta pomppiessaan pitkin maita ja mantuja.
Musiikit ovat yhä Death Strandingille tuttuun tyyliin melankolista ranteet auki musiikkia, eli niiden parissa on niin pirun kiva viettää aikaansa maisemia autolla taittaen.
Ääninäyttelijät suorittavat roolinsa hyvin. Kirjoitan suorittavat, koska tuntuu etteivät näyttelijät itsekään oikein usko tai ymmärrä mistä tarinassa on oikein kyse. Sekavaa huttua, jossa tuntuu olevan jopa Kojiman peliksi aivan älyttömän paljon ekspositiota – eli tapahtumien ja tarinoiden kertomista sanallisesti. Kaikki tapahtumat ja kohtaamiset ovat yhtä arvokkaita, kuin jokainen lähettipalvelun kohtaaminen asiakkaan kanssa – nimi alle ja näkemiin.
Kannattaako ostaa?
Jos ykkösosa oli mielestäsi liian hidastempoinen ja kaipasit äksöniä, niin tässä sitä on kyllä tuutin täydeltä – melkeinpä Metal Gear Solid -hengessä. Jos taas ykkösosan meditatiivisempi ja kouriintuntuvampi melankolia oli mieleen, ei tämä kakkonen valitettavasti tarjoa sitä samaa. Enemmän on tällä kertaa valitettavasti vähemmän.
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.