Mainos

Kohtalo kolkuttaa toistamiseen suojelijoiden menettäessä valonsa voimakkaan vihollisen hyökkäyksessä. Destiny 2 parantelee sitä, mikä ykkösosassa jäi hieman uupumaan.

Vuosi Siva kriisistä, punaleegionaan Cabalit hyökkäävät ja tuhoavat The Last Cityn Towerin ja vievät Travelleriltä valon. Valo antoi suojelijoille heidän erityisen voimansa, joten suojelijat ovat kyvyttömiä suojelemaan sivullisia. Osa siviileistä saatiin evakuoitua, ja he asustavat nyt jonkinlaisissa sissileireissä. Alkaa valon etsintä ja vastarintavoimien kerääminen.

Mainos

Destiny 2 on ykkösosan tapaan sekoitus MMORPG:tä ja FPSää. Aluksi käydään läpi pelin tarinallinen osuus ja kasvatetaan hahmoa levelille 20. Pelissä kerätään kokemuspisteitä, joista saa sitten taitopisteitä, joilla saa avattua hahmolleen uusia taitoja. Toistaiseksi taidot ovat tuntuneet melko pinnallisilta lisäyksiltä, eivätkä olennaisesti muuta pelitapaa.

Aika ajoin yksinpelikampanjaa kahlatessa törmäilee myös muihin pelaajiin, joista saattaa olla apua pahoissa tulitustilanteissa. Tarinan läpäistyään pelaaja pääsee keräilemään lisää uusia varusteita ja tietysti osallistumaan myös erilaisiin moninpelitehtäviin. On raidia, on patrollia, jne. Muut pelaajat täydentävät maailmaa olemassaolollaan, muttei juuri muuten. NPC hahmot reagoivat jokaiseen pelaajaan erikseen, tämän näkymättä muille pelaajille, joten odotettavissa on paljon hiljaa pönöttäviä pelaajahahmoja, ainakin pelin päähubissa. Tilanne muistuttaa kassajonossa seisomista; onneksi pääsee etuilemaan.

Hahmoluokkia on kolme, tankki, hiippailija ja velho, Destiny kuorrutteella. Eri hahmoluokilla on myös kolme alaluokkaa, jotka saa avattua pelin edetessä. Taitopisteet ovat per alaluokka ja uuden alaluokan avautuessa pisteet eivät siirry, eli on hyvä miettiä, ruiskiiko alkumetreillä kaikki Taitopisteet yhteen luokkaan, vai säästeleekö. Jokaisella alaluokalla on hieman eri taidot ja oma erikoishyökkäyksensä.

Erikoishyökkäystä käyttäessä peli vaihtaa 3. persoonaan kuvakulmaan ja aiemmin niin hyvin sujuneesta liikkumisesta tulee äkkiä hahmottamistesti. 3. Persoonaan kuvakulmaa vaivaa liikkumisen kankeus, joka vie osan erikoishyökkäyksen ilosta. Kamera ei vaan oikein tee sitä mitä haluaisi sen tekevän ja erikoishyökkäysmittarin juostessa loppuaan kohti turhauttaa vihollisten metsästäminen eri tasoilta ja kulman takaa – ei peliä rikkovaa, mutta ärsyttävää. Toivottavasti päivitysten myötä tähän kankeuteen tulisi korjausta.

“Hahmon jatkuva kasvu pitää mielenkiinnon yllä”

Destiny 2 näyttää hiton hyvältä. Ympäristöt ovat hyvin erilaisia ja persoonallisia ja nurkan takana löytyy aina jotain mielenkiintoista nähtävää. Yksin pelatessa maisemien katseluun ei ole aikaa, sillä sen verran hätäisesti tarina etenee ja kohtaamisia vihollisten kanssa tupsahtelee. Eri planeetoilla on erilaisia vihollisia, samankaltaisten vihollisluokkien variaatioita. Variaatiot lisäävät mielenkiintoa ja vaativat hieman erilaisia lähestymistapoja. Osumakohdalla on merkitystä ja onneksi peli hieman helpottaa konehuoneen kautta pelaajan osumatarkkuutta. Hektisessä menossa saa melko tarkkoja headshotteja aikaiseksi, mikä tuntuu niin hyvältä.

Musiikkimaailma on hyvin eeppisen scifin kaltaista ja ääniä pitääkin mielellään niin kovalla, kuin naapurit sallivat. Aseäänet myötäilevät asetyyppejä, ollen enemmän energia-ase -henkisiä, kuin munakkaita konetuliaseita. Ympäristön äänet kuuluvat myös ja kaukana lähellä olevat taistelut kantautuvat pelaajan korviin. Ääninäyttelijöissä löytyy ihan nimityyppejä messistä, ja heidän ajoittain kevyen humoristinen ote scifiepiikkaan täydentää kivasti maailmaa. Jossain kohtaa silti nuo lakoniset vitsit hieman toistelee itseään, ja ainakin itse huomasin vaientavani höpinät aika ajoin.

Pelimekaanisesti eteneminen tasolta toiselle ja uusien härpäkkäiden löytyminen sujuvat mallikkaasti. Hahmon jatkuva kasvu pitää mielenkiinnon yllä. Vaikka aseita ja varusteita on melko paljon, ovat pienet vivahteet aseissa huomattavissa. Aseiden rekyyli ja tulinopeus vaikuttavat aseen käyttötapaan, tämä pakottaa hyvällä tavalla pelaajan uudistumaan, joskin vain piirun verran.

Aseita ja panoksia on kolmea tyyppiä: normiase, energia-aseet ja erikoisaseet. Jokaista edellä olevista voi olla yksi kerrallaan käytössä ja tavarastossa voi kuljettaa useampaa. Asetyypistä toiseen pääsee napin painalluksella. Tämä yksinkertaistus auttaa pitämään rattaat liikenteessä, välittömyyden tunteen toiminnassa, eikä rpg:ille tyypillistä inventory-ruutujen jatkuvaa organisointia ole nimeksikään.

Normi ja energia-aseet ovat pääasiassa kiväärejä, käsiaseita ja konepistooleja. Erikoisaseet sisältävät mm. kranaatinheittimen, miekan, haulikon, jne.

“scifiepiikkaa ja tekemistä riittää”

Destiny 2:n toiminnat voi jakaa karkeasti kahteen osaan: PvE ja PvP malleihin. PvE on pelin päämeininkiä, eli pelaaja(t) vastaan ympäristö henkistä settiä. Planeetoilla on erilaisia tehtäviä tai sitten niillä voi myös suorittaa vapaasti könyäviä vartiointikierroksia. Raidit ovat kuuden hengen settejä ja hyökkäykset kolmen. Aktiviteetteja sekä julkisia tapahtumia löytyy runsaasti joka planeetalta, ja uusia tapahtumia tupsahtelee muutaman minuutin välein. Tekemistä siis riittää, vaikkakin jossain kallonpohjassa tikittelee ajatus siitä, että kaikki tehtävät ovat melko samankaltaisia. Tapa ököt, tapa iso ökö, mene karttapisteestä toiseen. Jatkuva uusien varusteiden löytäminen ja vihollisaallot tosin hiljentävät kallonpohjassa kuuluvan kritiikin lähes kokonaan. PvP matsit taistellaan Cruciblessa ja matsit ovat kaksi vastaan kaksi tyyppisiä, ensimmäisen osan useamman tyyppisen ottelun sijaan.

Destiny 2:n tarina on ihan pätevää scifiepiikkaa ja tekemistä riittää. Hyvältä näyttävää ja kuulostavaa ja ohjainta tottelevaa peliä on nautinto pelata, ja pelin pariin sukeltaa mielellään toistamiseen. Toistaiseksi pelaajien väliset interaktiot ovat olleet ystävällistä luokkaa, joten sekään ei pääse tunnelmaa lannistamaan. Pelimoottorin alla olevat pienet helpotukset liikkumiseen ja tähtäykseen auttavat pitämään yllä illuusiota pelaajan orastavasta suojelijuudesta. Suojelijan saappaisiin hyppääminen tuntuu hyvältä.

Näin alkumetreillä ajoittain tupsahtelevat päivitykset tosin kiristivät ainakin allekirjoittaneen hermoja, kun peliin ei aina päässyt, vaikka halusi.

Kepeys ja vaivattomuus, mutta silti sopivan haastavaa Destiny 2:sta voi suositella kenelle tahansa mutkattomasta semi-fantsusta scifi-fps-rpg -koktailista innostuvalle ja ehdottomasti ykkösosasta pitäneille.

 

ARVOSTELUN YLEISNÄKYMÄ
Destiny 2
92 %
Edellinen artikkeliRed Dead Redemption 2 sai toisen trailerinsa
Seuraava artikkeliOnko Teräsmies pahojen puolella Justice League -elokuvassa?
Taide – Media – Teknologia. Elokuva ja pelit, koska niissä yhdistyvät taide ja teknologia. Teatteri, koska on tehnyt sitä aina. Impro, koska ei tarvitse muistaa vuorosanoja. Musiikki, koska se on henkireikä. Kirjat, koska aina voi oppia jotain lisää. Liikaa siistejä juttuja, liian vähän aikaa ja uteliaisuus pitää aina nälkäisenä.