Pirulainen saattaa parkua taas! Devil May Cry 5 saapui vihdoin – vaan onko se odotusten arvoinen?

Helvetistä ropsahtaa helvetillinen jättimäinen kasvi maan pinnalle, joka alkaa imeä ihmisistä elinvoimaa. Pirulaisten pieksijäkonkaria, Dantea ei näy mailla eikä halmeilla, joten samaista duunia suorittava nuori jäbäleissön, Nero tarttuu moottoroituun miekkaansa ja lähtee messevän mekaanikkonimmin, Nicon kanssa pieksemään kukkasen huipulla kökkivää paholaiskuningasta. Messiin liittyy myös salaperäinen tribaligoottirunopoika V. Mistä on kyse? Missä Dante on? Kuka on V? Onko Nerossa tarpeeksi virtaa robottikäsineen ja moottoroituine miekkoineen? Parkuuko mahdollisesti paholainen taas?

Mainos

Teknisesti äärimmäisen onnistunut

Devil May Cry 5 on Resident Evil 7 -pelistä tuttua RE Engineä käyttävä action-pläjäys, joka iskee adrenaliinia suoneen tuhansien volttien voimin. Pelistä löytyy toinen toistaan herkullisempia pelimekaniikkoja ja vaikka pelaaminen on sujuvaa, tulee turpaan silti otettua melko varmasti.

Kaikkea ryydittää messevä, hevahtava soundtrack ja ruutua koristaa gothic fonttien heavymausteinen katke Neron hakatessa monstereista ilmoja pihalle.

Kenttien välillä ja toisinaan kenttien aikana pääsee pelaaja kehittämään hahmojen varusteita ja taitoja ostelemalla näitä Nicolta Red orbsien avulla, jotka lienevät vastine demonien kiteytyneelle verelle.

Devil May Cry 5 on uskomattoman hauskaa kolmannen persoonan pelattavaa, ja se näyttää pirun hyvältä. Välillä maisemat sekoittavat suuntavaiston, mutta onneksi pelihahmolta löytyy suuntavaisto napin takaa itseltäkin.

Suurin osa kentistä on melko suoraviivaista meininkiä, harvakseltaan kenttien tarjotessa vaihtoehtoisia polkuja. Kentänkulmien takaa löytyy onneksi myös salaisuuksia, joten nurkkarunkkaus palkitaan.

Menoa ja meininkiä rytmittää myös tyylikkäästi tehdyt välidemot. Peli myös näyttää aivan pirun hyvältä ja RE engine pääsee loistamaan. Varsinkin PS4 Pro ja HDR-töllö tarjoaa todellista silmäkarkkia.

“Kentänkulmien takaa löytyy onneksi paljon salaisuuksia, joten nurkkarunkkaus palkitaan”

Kenttäsuunnittelu ja pelattavuus mintissä

Kenttäsuunnittelu suoraviivaisuudesta huolimatta on todella onnistunutta ja sopivan vaihtelevaa. Samoja vihollisia ja samoja maisemia kolutaan välillä useinkin, mutta milloinkaan ei tule se fiilis että tämä olisi jo nähty. DMC5 osaa ripotella uutta aina sopivissa erissä ja tämä pitää meiningin tuoreena. Yllätyksiä on luvassa matkan varrella ja suurin osa näistä sa virneen kasvoille uuden kivan merkeissä.

Jos jostain haluaisi valittaa, niin se olisi se, että DMC5 kärsii samasta tasoloikkaongelmasta kuin kaikki aiemmatkin. Peli on ensi- ja viimekädessä mättöpeli erilaisin asein, mutta aika ajoin vastaan tulee muutamaa tasoa, joita pitkin pitää loikkia; näissä peli kompuroi edelleen edeltäjiensä kaltaisesti. Onneksi nämä tilanteet ovat harvassa.

Hyvä tarina, hienot hahmot

Tarina on erittäin onnistunut ja täyden nautinnon saamiseksi vaatinee hieman DMC:n historian tuntemusta. Onneksi pelissä on mukana pikakertaus video, jotta tunnelmaan pääsee heti kättelyssä.

Pelihahmot ovat karismaattisia ja omanlaisiaan, jopa kepin kanssa linkuttava goottirunopoika V. Ainostaan Lady ja Trish hahmot jäävät hieman etäisiksi. Ehkäpä näille on tulossa oma DLC:nsä… Kovasti toivon niin, sillä molemmat ovat upeita hahmoja.

DMC5 on paras Devil May Cry tähän mennessä, ja se sisältää niin paljon rock-henkeä ja messevää menoa, jotta kun ensimmäinen pelikierros on ohi, tekee mieli heittää vaikeampaa vaikeusastetta päälle ja sukeltaa heti helvettiin uudestaan. Tälle on pakko antaa erittäin vahva suositus!

Mainos