Pohjois-Afrikkalaisen Wadiya-valtion diktaattori Aladeen (Sacha Barnon Cohen) on itsekäs itsehallitsija, joka rakastaa pröystäilyä ja epämiellyttävien ihmisten pään pois leikkauttamista. Aladeen kuitenkin kaapataan New Yorkissa hänen oman neuvonantajansa toimesta, joka haluaa tehdä diktatuurivaltiosta demokratiavaltion, jotta tämä voisi myydä siivun öljyoikeuksia muille järkyttävään ylihintaan. Aladeen kuitenkin havahtuu ja lähtee taistelemaan tätä vastaan pysäyttääkseen hirmuajatuksen demokratia-Wadiyasta.
Saddam Husseinin kirjoittamaan Zabibah ja kuningas -menestysromaaniin löyhästi perustuva crazykomedia nojaa täysin Baron Cohenin sekoiluun, joka tällä kertaa on huonompaa kuin koskaan aikaisemmin. Jo Borat-elokuvan myötä Baron Cohen toi julki hauskat seksiläppänsä, jotka jatkuivat Brünossa ja jatkuvat edelleen Diktaattorissa. Osa vitseistä on uusia ja hauskoja, mutta käsikirjoitettuna näytelmäelokuvana ne eivät toimi lähellekään Boratin piilokameratuotannon tavoin.
Käsikirjoitus on yhdellä lauseella luetuna hauska, mutta kokopitkään elokuvaan siinä ei ole aineksia. Leffa on tylsä ja ne muutamat hauskat kohdat uppoavat vain erittäin vapautuneesti seksiin ja erilaisiin vähemmistöihin suhtautuviin ihmisiin. On helppo kuvitella miksi tämäkin leffa on kielletty arabimaissa. Kukaan ei säästy naljailuilta ja jopa Kim Jong Il saa osansa vittuilusta. Allekirjoittaneeseen läppä uppoaa, mutta toteutus on jotenkin vain todella huonoa.
Bonusaineistoa läytyy vajaa tunti poistettujen ja korvattujen kohtausten osalta, joissa on myös aivan liikaa ilmaa. Tuntuu että koko leffa katsotaan poisleikattujen kohtausten kanssa kokonaan uusiksi, tiivistetyssä muodossa. Levyltä löytyy myös musiikkivideoita parodioiva musavideo, jossa Aladeen laulaa autotunetettuna bikinichicksien säestämänä.
Diktaattori on ihan ok komedia, jolla olisi ollut paljon enemmän potentiaalia, kuin mitä siihen on käytetty. Se on tylsä ja jättää katsojalle käteen suuren pettymyksen.
KE
