Dr. Kawashiman aivopelit hyppäsivät kansan näppereltäviksi vuonna 2005 Nintendo DS:llä. Jatkaako Switch samaa mukavaa aivojumppalinjaa, vai tuleeko pelaajalle entistä tyhmempi olo?
1+1=? – Dr. Kawashiman aivojumppapelit näkivät päivänvalon vuonna 2005 Nintendo DS-pelin muodossa. Logiikkaan, matematiikkaan ja havintoon perustuvat pelit sisältävät useita pieniä tehtäviä, joiden suorittamisen perusteella peli laskee aivojen iän.
Nintendo Switchille ilmestynyt uusin osa jatkaa samaa linjaa ja mukana on myös Sudoku, niin kuin aiemmissa osissakin.
Pelipaketin mukana tulee kynä, ja peliä pelatakseen on Switch otettava kauniiseen käteen ja pidettävä pystysuorassa asennossa. Switch on tähän melko iso, ja jo tässä vaiheessa tulee pelaajalle hieman kömpelö olo.
Kumpi on isompi: 1/3 vai 1/4?
Peliä pelataan kynällä ruutua nakuttaen erilaisten tehtävien myötä. Monet tehtävistä perustuvat kirjoitettujen numeroiden tunnistamiseen. Ainoa ongelma vain on se, että pelin käsialantunnistaminen on melko tarkka siitä, että numerot kirjoitetaan juuri pelin haluamalla tavalla. Niitä vaan ei kerrota missään, miten peli niitä haluaa kirjoitettavan.
Aivojen ikää laskettaessa peli ottaa huomioon virheet, oikeat vastaukset ja käytetyn ajan. Siinä numeroita ruudulle tuhriessa alkaa ärräpäät lentelemään, kun peli tulkitsee numerot väärin. Lopputulos: 80-vuotiaan aivot. V-käyrä kasvaa ja haluaa näyttää pelille, että ei se nyt vattuhillo soikoon näin ole.
Tulee vastaan pelejä, jotka eivät tarvitse käsialatunnistusta, suoritus on parempi, kunnes mukaan iskeytyy taas numeroiden käsialatunnistusta ja pisteet ropisee: 60v aivot. Tutkimusten mukaan tälläisten pelien pelaaminen kehittää vain vähän aivoja yleisellä tasolla, mutta auttaa erikoistumaan juuri tehtävien tyyliseen ratkontaan. Onko tästä sitten hyötyä vai ei, jää pelaajan arvioitavaksi.
Sitä odottaisi, että pelin pelaaminen olisi mukavaa aivojumppaa, mutta kun mekaniikka itsessään on täyttä krappetuubaa on kallisarvoisen Switchin lentoradan laskeminen hyvin lähellä.
T, P, L, S, M, T, ?
Grafiikoista ja äänistä ei paljoa kotiin ole kerrottavaa: Numeroita, koukeroita, mustaa valkoisella, siinäpä se. Visuaalinen kokemus ja nautinto lähentelee paperilla olevaa sudokuruudukkoa.
Erikoisin osa peliä tulee toisessa Joyconissa olevasta IR-tunnistimesta. Tämän kanssa pystyy pelaamaan vaikka kivi-paperi-sakset tyyppistä peliä, ja osa peleistä tukeutuukin juuri näihin merkkeihin. Tunnistus on yllättävän hyvää ja peittoaa käsialatunnistuksen mennen tullen.
Numeroiden lisäksi pelissä on englanninkielisiä sanalistoja, joita pitää muistella tai sortteerata. Pahinta on se, kun kyseisiä osin outojakin sanoja pitää muistaa pitkä lista ja kirjoittaa ne, aivan oikein, huikean käsialatunnistuksen voimin kellon tikittäessä kohti aivokuolemaa.
Nintendo DS:llä pelaaminen oli sujuvampaa, harmi että Switchin versio jättää vahvan rahstuksen maun.
Takaisin koulun penkille
Jos Brain Training opettelisi pelaajan käsialan, olisivat tuloksetkin todenmukaisemmat. Tälläisenään peli saa kyllä jäädä hyllylle notkumaan. Parempia aivopähkinöitä on maailma pullollaan.
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.