Mainos
Dragon Quest XI saapuu Switchille Definitive Editionin kera. Onko uudistuksia ja lisää sisältöä tarpeeksi tittelin ansaitsemiseksi?

Arvostelin taannoin Dragon Quest XI:n PS4 version ja silloin peli sekä veti mukaansa, että ärsytti. Jos ei tiedä vielä mistä pelissä on kyse, kannattaa lukaista tuo aiempi arvostelu. Keskityn tässä lähinnä muutoksiin ja uudistuksiin.

Lyhykäisesti kuitenkin pelin tarina: sankari yllättäen ja vasten tahtoaan päätyy maailmanpelastusreissulle sekalaisen sakin kera.

Mainos

Graafisesti heikompi, mutta musiikillisesti hienompi

Switchille julkaistu Definitive Edition häviää PS4 versiolle graafisesti, mutta vain hiuskarvan verran. Akira Toriyaman (mm. Dragon Ball Z, Chrono Trigger) graafinen tyyli antaa anteeksi pienen resoluution pudotuksen.

Uutena julkaisussa on sinfoniaorkesterin versiot musiikista, jotka kuulostavat paljon paremmalta kuin PS4:llä. Tällä kertaa musiikki ei pistänyt vituttamaan juuri lainkaan, mitä hämmästelin itsekin.

Uusia questeja, uusia ratsuja, nopeutus taisteluihin (nopeampaa levelöintigrindausta), vaikea draconian vaikeustaso valintoineen, sekä kaikkien ryhmän hahmojen näkyminen kentällä on osa uudistuksista, jotka todella iskevät Definitive sanan perille asti. Mutta ei siinä vielä kaikki! Mukana on erikoisherkkua retroilun ystäville, sillä koko pelin voi pelata 2D-versiona, 16 bit grafiikoilla läpi! 3D:stä 2D:hen ja takaisin voi vaihtaa pelin aikana kirkoissa ja pyhimyspatsaiden luona. Tosin vaihto lähettää pelaajan aina silloisen käynnissä olevan luvun alkuun, mikä aiheutti pientä närästystä aluksi.

2D-versio tuo myös klassiset satunnaistaistelut mukanaan ja poistaa kentällä näkyvät monsterit kokonaan, eli erittäin old school meininkiä a la Dragon Quest.

Moni pelin uusista questeista hoidellaan historiallisten meininkien kautta edellisten osien pelitilanteissa seikkaillen, nämä luonnollisesti pelataan 2D:nä, kuinkas muutenkaan. Nostalgikoille nämä historiakikkailut antavat varmasti enemmän. Sarjaa vähän tuntevalle tehtävät tuntuivat vähän irrallisilta.

Mikä versio pelistä on paras?

Nimihirviö Dragon Quest XI S: Echoes of an Elusive Age – Definitive Edition on todella se paras versio, vaikkei graafisesti ehkä parhain olekaan. Se mikä aiemmin vitutti Pleikkariversiossa, on korjaantunut tai muuttunut sopivasti tässä Switchin versiossa. Lisäksi lisäsisältöä on sen verran tuhdisti, että tupladippaus on ihan perusteltua, jos tuli jo hankittua se PS4-versio.

ARVOSTELUN YLEISNÄKYMÄ
Dragon Quest XI S: Echoes of an Elusive Age - Definitive Edition
84 %
Edellinen artikkeliAstral Chain -arvostelu – Laatupläjäys animen ystävälle
Seuraava artikkeliTässä ovat kaikki Need for Speed Heat -pelin autot
Taide – Media – Teknologia. Elokuva ja pelit, koska niissä yhdistyvät taide ja teknologia. Teatteri, koska on tehnyt sitä aina. Impro, koska ei tarvitse muistaa vuorosanoja. Musiikki, koska se on henkireikä. Kirjat, koska aina voi oppia jotain lisää. Liikaa siistejä juttuja, liian vähän aikaa ja uteliaisuus pitää aina nälkäisenä.