Dragon’s Dogma: Dark Arisen on noin viisi vuotta sitten tehdyn Dragon’s Dogma pelin uusintajulkaisu. Tuoko uusi konsoliteknologia riittävästi uutta mukanaan?

Cassardiksen kylään hyökkää lohikäärme. Urheassa kaksintaistelussa sankari menettää henkensä, lohikäärmeen repiessä sankarin sydämen hänen rinnastaan. Ennen kuin sankari kuolee, Lohikäärme sanoo sankarille, että sankari voi olla “valittu”, tämä riippuu sankarin valinnoista. Herätessään kuolleista on hänen mielessään vain yksi tehtävä; lohikäärme on kukistettava ja hänen on saatava sydämensä takaisin.

Graafisesti vanhaa sukupolvea

Dragon’s Dogma: Dark Arisen on alkuperäisen pelin ja sen laajennuksen Dark Arisenin yhdistelmä ja uusintajulkaisu. Alunperin PS3:lle ilmestynyt peli tekee nyt uuden tulonsa, ilman sen kummempia fanfaareja tai komistuksia. Jotain pieniä grafiikallisia muutoksia pelissä on, mutta yleisilmeeltään visuaalit ovat melko pitkälti viime PS3-sukupolvea.

DDDA:ssa pelaaja pääsee melko kattavalla editorilla rakentelemaan oman sankarinsa. Capcom on ottanut vaikutteita länsimaisten roolipelien hengestä ja vienyt tarinaansa kauemmas J-RPG-konventioista. Enemmän länsimaiseen makuun tehty MMORPG-fiilistä yksinpelin keinoin tarjoava DDDA on yllättävän hyvä peli, ollakseen jo viisi vuotta vanhan pelin uudelleen kierrätys.

DDDA:n kaksi isointa suolaa ovat massiivisten vihollisten kukistamiset, sekä hyvin luotu maailma. Jättimäisten vihollisten kimppuun mennään vaikka kiipeämällä vihollista pitkin ja iskemällä heikkoihin kohtiin. Jännitys on näissä otteluissa huipussaan, sillä virheistä voi joutua maksamaan ankarasti.

Avoin pelimaailma on myös mielenkiintoinen tutkittava, vaikkakin modernien avointen pelimaailmojen hienovaraisimmat detaljit ehkä puuttuvatkin. Perinteisissä nouto-sivutehtävissäkin on pelimaailman suunnittelun myötä melko eeppisiä tunnelmia. Hahmo myös kasvaa taidoiltaan suhteellisen tasaista tahtia, mikä tekee pelaamisesta miellyttävää.

Pelissä on myös erikoinen Pawn-systeemi. Pawnit ovat ilman ohjausta tahdottomia, mutta lähtevät sankarin mukaan ja toimivat tämän tahtojen mukaisesti. Pawnit kasvavat tasoja kuten pelaaja, ja ne voi lähettää linjoilla ollessa toisten pelaajien maailmoihin, joista ne palaavat kokemuspisteiden ja ehkäpä tavaroidenkin kera. Pawnit voivat oppia uusia taitoja käydessään toisen pelaajan pelissä. Systeemi on melko diippi, ja vaatinee syvempää kahlausta, sen hyödyn maksimoiseksi.

Äänimaailmallisesti peli tuottelee ihan mukiinmenevää meininkiä, joskin mikään ei juuri erikseen jää mieleen. Tarina itsessään on melko sekava, ja vaatii vähän syvempää katsahdusta, jos meinaa nähdä pinnan alle.

Peli ei juurikaan anna valmiita vastauksia, ja esim. isojen vihollisten kukistamiseen on useita eri lähtökohtia. Tämä antaa pelaajalle mahdollisuuden pelata peliään haluamallaan tavalla, mutta jättää ehkä tarinallisen johdatuksen hieman liian vähälle.

Dragon’s Dogma: Dark Arisen toimii edelleen ja on taisteluidensa ja maailman tutkimisen puolesta erittäin mielenkiintoinen uusi/vanha tuttavuus. Jos pelin on jo pelannut läpi, ei tämä uusintaversio tarjoa oikein mitään ihmeellistä, jonka takia pelin pariin palaisi.

ARVOSTELUN YLEISNÄKYMÄ
Dragon's Dogma: Dark Arisen
78 %
Edellinen artikkeliJurassic World: Fallen Kingdom sai ensimmäisen maistiaisensa
Seuraava artikkeliIdän pikajunan arvoitus -arvostelu – Tasapaksu junamysteeri
Taide – Media – Teknologia. Elokuva ja pelit, koska niissä yhdistyvät taide ja teknologia. Teatteri, koska on tehnyt sitä aina. Impro, koska ei tarvitse muistaa vuorosanoja. Musiikki, koska se on henkireikä. Kirjat, koska aina voi oppia jotain lisää. Liikaa siistejä juttuja, liian vähän aikaa ja uteliaisuus pitää aina nälkäisenä.