Elden Ring: Tarnished Edition paketoi Nintendo Switch 2:lle yhden kaikkien aikojen upeimmista peleistä. Tässä paketissa on kaikki Elden Ringin sisältö, plus hieman lisää, mutta kuinka hyvin se pyörii?
Hyppimistä, pomppimista, vihollisten väistelyä ja kenties piereskelyä? Voisikin piereskellä, mutta sen sijaan jokaikinen asia Lands Betweenissä, Elden Ringin maailmassa haluaa tappaa pelaajan ohjastaman tarnishedin (tahrittu). Elden Ring on ilmestynyt jo pleikkari neloselle, vitoselle Pc:lle, jne. Mutta vihdoin se saadaan Nintendo Switch 2:lle. Se sisältää alkuperäisen Elden Ring pelin (Elden Ring -arvostelu) ja sen lisäosan (Elden Ring: Shadow of Erdtree -arvostelu), sekä kaksi uutta aloitusluokkaa ja tukullisen lisää aseita, sekä astraalihevolle pilttoota päälle.
Peli on edelleen From Softwaren yksi hienoimpia pelejä. Siinä missä muut Dark Souls-pelit ja Soulsliket ovat yleensä aivan saastaisen vaikeita, on myös Elden Ring sitä. Haha! Toki, toisin kuin muissa, jossa eteneminen on lineaarisempaa, on Elden Ringissä avoin pelimaailma, joka on täynnä upeaa nähtävää ja löydettävää – jos vain pysyy hengissä pidempään kuin 5 minuuttia. Siinä missä muissa lajin peleissä on pakko vain git gud (tul hyväks), voi Elden Ringissä jumituksen saapuessa lähteä katselemaan mitä muista suunnista löytyy. Siinä mielessä siinä on samankaltaista löytämisen riemua, kuin esim tuoreemmissa Zelda-peleissä.
Jää siis isoimmaksi kysymysmerkiksi, miten se toimii Nintendo Switch 2:lla?
Sormusta etsimässä
Olet tahrittu, nouse, ja taistele tiesi Elden Lordiksi, tai kuole, kuole, kuole taas ja uudestaan.
Minkälainen peli on teknisesti?
Elden Ring, kuten muutkin lajityylin pelit, ovat kolmannen persoonan seikkailupelejä. Elden Ringissä staminalla on iso merkitys taistelukestävyyden suhteen, sillä jokainen lyönti ja torjunta kuluttaa staminaa, ja kun se loppuu, on aivan avuton. Helalla, eli healthilla, eli elinvoimalla ei ole niin isoa merkitystä sillä jokainen vihollinen Elden Ringissä LYÖ LUJAA. Ihan sama, vaikka se olisi iso lohikäärme, tai jokin sätkivä pikkusintti – jos hölmöilet, kuolet, ja vielä yleensä yhdestä osumasta.
Pelin isoimpia kynnyksiä on opetella vihollisten liikeratoja. Varsinkin pomoilla on pitkät ja osin arvaamattomat ”jousen venytykset” ennen lyöntiä. Keppi saattaa nousta ilmaan, eikä laskekaan kun olettaisi. Ensin sillä kaivetaan korvaa ja sitten lyödään keppi naamaan nopeammin kuin avioeropaperit viikon ryyppyreissun jälkeen.
Elden Ring toteuttaa hienosti sitä teesiä avoimen pelimaailman suunnittelussa, että joka puolella pitäisi olla jotain sellaista, mitä haluaa mennä tutkimaan lähempää. Elden Ringissä se usein on myös niin, että joka suunnassa on toinen toistaan vittumaisempia vihollisia, joita ei tosiaankaan halua mennä moikkaamaan, mutta on hieman pakko. Iiks, sekä ääks. Lisää aiheesta voi lukea Juha-Matin Elden Ring arvioista, joista linkit löytyy ylempää.
Grafiikat ja äänet?
No niin, sitten se mehu. Elden Ring pyörii Switchillä paremmin kuin Playstation 4:lla. Kyllä, näin on. Se pyrkii pitämään 30 fps, onnistuu joillain alueilla 40fps ja hyvin hyvin harvoin dippailee sinne hieman alle 30fps:n. Itseäni tämä ei häirinnyt millään tavalla, vaan huomasin joka kerta testaamisen aloittaessani haluavani pelata pidempään, ja pelasinkin aina pari tuntia. Elden Ring on yhä imuisa, niin imuisa että pienet graafiset rajaukset ja ajoittainen epätahtisuus ei haitannut menoa ollenkaan. Varmuuden vuoksi kannattaa toki katsoa vaikka jonkin analyyttisemmän videon aiheesta jos mietityttää ennen hankintaa.
Kannattaako ostaa?
Jos tämä on eka kerta Lands Betweenissä, ja Switch 2 on ainoa laite jolla pelaat, kannattaa peli ehdottomasti hankkia heti. Nyt. Mene jo.
Jos taas olet pelannut peliä jo muilla alustoilla, voi tässä olla mahdollisuutesi olla entistä antisosiaalisempi, ja mennä pelaamaan ulkohuussiin talvipakkasilla.
Tämä versio ei voita muita versioita (paitsi ehkä ps4:n), mutta se on riittävän hyvä siihen, että Elden Ringiä pelaa yhä mielellään.
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.