Elokuva-arvostelu: Tarzanin Legenda

Tarzanin on jälleen löydettävä eläin itsessään, pelastaakseen kotinsa.

John Clayton (Alexander Skarsgård) elää vaimonsa Janen (Margot Robbie) kanssa Lontoossa yläluokkaista elämää. Belgian kuningas Leopoldin kutsuessa Tarzaninakin tunnetun Claytonin takaisin Afrikkaan, Clayton aluksi kieltäytyy, kunnes Williams (Samuel L. Jackson) saa taivutettua hänet suostumaan matkaan. Williams kertoo epäilevänsä Leopoldin riistävän ja orjuuttavan Afrikan kansaa saadakseen tavoitteensa läpi. Afrikassa Leon Rom (Christoph Waltz), toimii Leopoldin oikeana kätenä, käyttäen häikäilemättä keinoja kuin keinoja. John, Jane ja Williams matkustavat afrikkaan Janen eräänlaiseen kotikylään jossa heidät otetaan lämpimästi vastaan. Ilo jää kuitenkin lyhytaikaiseksi, kun Romin toimesta kylään hyökätään.

Tarzanin legenda on oikein mainiota seikkailuelokuvaa, vaikka jääkin muutaman millin liian ohueksi. Tämä ei silti tarkoita etteikö elokuva olisi oikein viihdyttävää katsottavaa.

Tarzanin legendaan on saatu upotettua paljon nostalgiaa tuottavia hetkiä, jotka ainakin meikäläisellä kutittelivat kallonpohjaa muodostaen kysymyksiä kuten, pitäisikö nämä leijonat tuntea?

Yhtä kaikki – nostalgia toimii. Eeppiset maisemat yhdistettynä  musiikkiin saavat paatuneimmankin katsojan silmäkulmaan muutaman tipan.

3D sykähdyttää

Skarsgård, joka on iskostunut mieleeni lähinnä True Bloodin Eric Northmanina, on hieman pökkelön oloinen Tarzanina, mutta toisaalta se kai sopiikin tälläisen villimiehen hahmon rooliin.

Elokuvan musiikki ja maisemakuljetukset toivat etäisesti mieleen Batman Beginsin alkupuolen ja Lord of the Ringsin maisemajuoksukohtaukset.

Arvosteluversio esitettiin 3D:nä ja pitkästä aikaa voin sanoa rehellisesti että 3D ei ärsyttänyt yhtään. Avarat Afrikan maisemat sekä taistot viidakossa näyttävät komealta. En voi sanoa että 3D versio olisi pakollinen, mutta jotain sellaista Piin elämän kaltaista sykähdyttävyyttä 3D:lla kyllä ruutuun pläjähtää.

Tarina on melko yksinkertainen; Tarzan kutsutaan takaisin kotimaahansa – sattuu asioita – Tarzan selvittää. Onneksi mukana on myös huumoria ja kevennystä Samuel L. Jacksonin siivittämänä. Ilman häntä voisi Skarsgårdin lievän pökkelömäinen esitys alkaa maistua hieman puulta.

Margot Robbie on kyllä upea roolissaan Janena, oikein väkevä ja sisukas nainen, eikä millään tavalla mikään heittopussi. Christoph Waltz vetää hieman Inglorious Bastards ja Django Unchained -henkisen pahisroolin. Lisäksi Waltzin esittämällä Romilla on todella cool ase, joka saakin heiveröiseltä vaikuttavan herrasmiehen nostettua äkkiä varteenotettavaksi vastustajaksi.

Kesähelteisiin tai suvisateisiin Tarzanin Legenda on oikein mainio ja eeppinen seikkailuelokuva.