Elokuva-arvostelu: The Great Wall

On olemassa historiallisia tarinoita ja on olemassa legendoja. Ja sitten on olemassa tämä.

William Garin (Matt Damon) ja hänen toverinsa Pero Tovar (Pedro Pascal), yhdessä parin muun kanssa ovat jousien ja miekkojen ajan Kiinassa etsimässä ruutia. Matkalla he joutuvat oudon olennon hyökkäyksen kohteeksi, ja vain William ja Pero selviävät. He päätyvät valtaisalle muurille, joka vilisee sotilaita. Williamin vakuutettua Strategisti Wangin (Andy Lau) ja Komentaja Lin Mein (Tian Jing), William ja Pero jäävät valinnan eteen: Varastaako ruudit ja paeta, vai taistella vieraan maan sotilaiden mukana valtaisaa ja vaarallista hirviöarmeija vastaan.

Mm. Heron ja Lentävien tikarien talon ohjaajan, Yimou Changin ohjaama The Great Wall on melkoinen aivot narikkaan leffa. Alkuteksteissä jo kerrotaan että tarina perustuu legendaan, mutta jotenkin on vaikea kuvitella että legendoissa olisi ollut Matt Damonin esittämän Williamin kaltainen valkoinen mies ammuskelemassa jousellaan paremmin kuin kiinalaiset itse. Taistelut ovat toki näyttäviä, ja jos katsellessa keskittyy niihin, on viihtyminen ihan hyväksyttävillä tasoilla. Siinä vaiheessa kun alkaa replikointi, alkaa myös kiusallisuus ja käsikirjoituksen ja henkilöohjauksen saumat alkavat rakoilla. Tovarin ja Williamin väliset keskustelut ovat huonoudessaan ja kliseisyydessään melko vaivaannuttavaa settiä. Onneksi leffa ei tuhlaile paljoa aikaa turhiin löpinöihin. Willem Dafoe tekee leffassa hyvin pahviseksi ja juonenkuljetusvälineeksi jäävän roolin, mikä on sääli sinänsä.

”keskustelut ovat huonoudessaan ja kliseisyydessään melko vaivaannuttavaa settiä”

Leffan rytmi on jokseenkin epätasainen, johtuen varmaan osittain repliikkien kliseisyyden varjostamista välikeskusteluista ja joistain outoihin paikkoihin lykätyistä ”Tsiigaa! Me ollaan panostettu maisemiin ja tuotantoarvot näkyy!” -kohtauksista.

Stereoskooppinen 3D-tehoste toimii pääosin, vaikkakin itseäni hieman kyrsii tuollaiset ”Ai hitsi, 3D:llä voi tuuppaa rompetta suoraan katsojan naamalle!” -efektit, joita 3D uuden tulemisen alkuaika oli valitettavan pullollaan. Hyvällä maulla tehtynä nassuun pamahtavat jutut on ihan jees, mutta kun saman tyylinen ”Hirviö pomppaa täältä suoraan päin, jihuu!” on käyty kolmatta kertaa, eikä loppu näy, alkaa sietokyky olla rajoilla.

The Great Wall menee sellaisena krapulasunnuntain pläjäyksenä, kun aivot ei muutenkaan toimi ja mieli tekee pizzaa ja kroppa huutaa selviytymistä. Silloin voi istua kotisohvalla ja tsiigata tämä pläjäys ja viihtyä ihan mukavasti. Leffateatteriin en ehkä menisi tuhlaamaan rahojani tähän kyseiseen elokuvaan, ellei joku tarjoaisi. Elokuvassa on ihan siistit taistelut, mutta melko köyhä käsikirjoitus. Jos olisin tosi-tv-tuomari, sanoisin ”Ihan hyvä yritys, ja oot selkeesti kyllä tehny taustatyötä, mut sun pitäis treenaa vähän enempi vielä. Ei jatkoon.”