Everspace 2 -arvostelu – Diablomainen avaruusseikkailu vie meidät 2000-luvun alkuun

Everspace 2 tarjoilee miltei kaikkea mitä arcadehenkiseltä avaruuslentelyltä voi toivoa. Avainsana on ”miltei”.

Ei haittaa, jos et ole tutustunut Everspace-pelisarjaan aikaisemmin, sillä ensimmäisessä Everspace-pelissä kloonattu avaruuspilotti koki tuhat ja yksi kuolemaa roguelike-hengessä. Nyt sama sankari on takaisin, mutta uudelleen kloonattuna ja valmiina uuteen tarinaan, jossa menneisyydellä ei ole väliä.

Kloonipilotin matka alkaa mitättömältä vaikuttavan mainaustehtävän merkeissä, kunnes paska osuu pulssimoottoriin, kuin protonitorpedo konsanaan. Yllätyksiä ei täällä ole tarjolla.

Käsikirjoitus kuin rautakanki ja hahmoilla rautakanki perseessä.

Tarinalla ei juuri ole väliä, sillä Everspace 2:n käsikirjoitus on kankeaa ja hahmot ovat paperinohuita. Siinä missä pelisarjan toinen osa unohtaa roguelike-juurensa, olisi sopinut olettaa, että tarinaan panostetaan edes hieman enemmän.

Tarinaa kuljetetaan sarjakuvamaisten animaatioiden ja radiokommunikoinnin avulla, mutta sen jättämät muistijäljet ovat mitättömät.

Kosmisen kaunista

Tarina voi jättää toivomisen varaa, mutta samaa ei voi sanoa Everspace 2:n suunnitelluista ympäristöistä ja avaruuden tähtiloisteesta. Tämä on uskomattoman kaunis peli ja maisemat ovat henkeäsalpaavan kauniita valoefekteineen.

Everspace 2 lataa erikseen pelialueet ja siirtymä tapahtuu valonnopeudella, vaikka samaa ei voi sanoa latausajoista. Teknisesti häkellyttävä musta latausruutu keskeyttää pelaamisen, mutta palkintona on tarkkaan harkitut käsin suunnitellut ympäristöt pienine yllätyksineen.

Avoin pelimaailma ei siis ole niin avoin kuin luulisi, mutta sitä tasapainottaa hyvin laadukkaat ja rikkaat ympäristöt.

Everspace 2 on pohjimmiltaan lootteri. Peliä eteenpäin ajaa uusien varusteiden kerääminen ja avaruusaluksien kehittäminen. Lentelyn ohessa avaruudesta löytyy paljon pieniä puzzleja, joissa yleensä viedään objekti paikasta A, paikkaan D, ja selvitetään siinä välissä esteet B ja C. Homma on aluksi todella hauskaa, sillä arcademainen lentotuntuma tukee täydellisesti pienessä tilassa lentelyä, etenkin hiirellä ja näppäimistöllä pelatessa.

Pulmanratkonnan ohessa suuressa roolissa ovat avaruustaistelut, jotka valitettavasti eivät koskaan kasva muistettavan massiivisiksi. Mukana oleva mahdollisuus kaupankäyntiin avaruudesta löydettävillä turhakkeilla on niin päälle liimattu ominaisuus, että sen voi periaatteessa unohtaa,ja kannattaakin myydä arvokasta tavaratilaa vievä skeida ostohinnasta riippumatta ensimmäiselle kauppiaalle. ’Nuf said.

Ääninäyttely jättää todellakin toivomisen varaa, mutta koska tarinalla ei edes ole väliä, on tämä helppo antaa anteeksi ja turhat jorinat voi huoletta skipata.

Äänimaailma on oletettua avaruussotaa aina jylläävistä mekaanisista aseista raketteihin ja lasereihin. Pew, pew, pew.

Peli rullaa kauniisti 4K-resoluutiolla ja epic-tason grafiikoilla julkaisupäivän pätsin jälkeen jopa keskitason pelikoneella, joten silmäkarkkia on luvassa.

Olimme täällä jo ennen, ja silloin kaikki oli isompaa

Everspace 2 näyttää nykypäiväiseltä, mutta se on henkisesti vanhanaikainen. Sen 100-tuntinen tarina ei tuo mukanaan muistettavia tapahtumia, ja oman aluksen maxmin-parantelu käu nopeasti vanhaksi.

Everspace 2 muistuttaa pitkälti 2000-luvun alun avaruuslentelyitä, mutta se ei yllä esim. Freespace 2:n tai Tie Fighter -pelien uskomattomien avaruustaisteluiden tasolle.

Everspace 2 on pikkukiva avaruuslentely ja 20 €:n hintalapulla sitä olisi helppo suositella. 50 €:n arvoisena tämä on kuitenkin vaikeampaa, sillä se lähinnä tarjoaa päältä kauniin, mutta sielultaan tyhjän varustelukokemuksen, ja päälimmäisenä mieleen jää muistot siitä, kuinka kaikki oli ennen paremmin.