Evil West pyrkii tarjoamaan hurmehista sarjakuvamaista actionia, jossa ei tarvitse liikoja ajatella. Onnistuuko peli kytkemään ylikuumana käyvät pelaajan aivot pois päältä ja tuoda nautintoa?
Evil West on Focus Entertainmentin julkaisema ja Flying Wild Hogin kehittämä kolmannen persoonan räiskintä, jossa nähdään karu cowboy, vampyyrejä sekä sci-fi-western-meininkiä.
Ensimmäisen kerran Evil Westistä kuultiin vuoden 2020 Gamescomissa. Kuten hirvittävän moni vuoden 2022 peleistä, myös Evil West koki viisätyksiä oletettuun julkaisuun.
Jessee paskat nakkaa
Villissä lännessä on vampyyrejä ja niitä vastaan on kehitetty Rentier-instituutti. Jesse Rentier on Rentier instituutin agentti, joka mieluummin likaa kätensä vampyyrien verellä, kuin pyörittelee papereita toimistossa, saati paseeraa kokkareilla paskantärkeänä.
Kulisseissa muhii ja vampyyri nimeltä D’Abano haluaisi julistaa sodan ihmisiä vastaan, ennen kuin ihmisten teknologia käy aidoksi uhaksi Sanguisugeille, eli vampyyreille.
Homma etenee kuin junan hissi, paska osuu tuulettimeen ja pian kaikki on asteen verran villimpää. Jessellä tämä on lähinnä kuin normitiistai: yksi murahdus muiden seassa.
Ura putkessa, aivot narikassa
Evil West on pääasiassa kenttäpohjaisesti etenevä räiskintä, jota jotkut voisivat sanoa putkijuoksuksi. Alueissa on kuitenkin piilotettuja salaisuuksia, joten toisinaan peli palkitsee myös kenttärajojen nuohoamisesta.
Jesse voi ampua erilaisilla aseilla, käyttää teknologiaa pursuavaa rautahanskaansa, lyödä ihan perus perjantaifiiliksissä, väistellä ja suojata itseään.
Luoteja on loputtomasti, mutta aseet on kuitenkin aina ladattava.
Pelissä löytyy taitopuuta, aseiden parannuksia, piilotettuja kosmeeettisia esineitä ja muuta perussettiä mitä peleistä nykyään oletetaan löytyvän. Mitään järin syvällistä ei näistä muokkausvaihtoehdoista tarvitse odottaa.
Evil West etenee taisteluareenalta toiselle, välissä saattaa olla juonenkuljetusta tai lyhyehköjä niin sanottuja käytäväosuuksia.
Taistelu Evil Westissä on yllättävän hauskaa ja sopivan hurmehista. Äksöniä riittää sen verran paljon, että normivaikeusasteella voi kuolo korjata Jessen useamman kerran. Mitään supermahdotonta pelissä ei ole, jos malttaa hetken kevyesti aivonystyröitä herätellä.
Lopun edestä Evil Westin meno on rock’n’rollia, vampyyreita turpaan ja rai, rai.
Rouhee, muttei santapaperia
Evil West näyttää keskiluokan budjetin peliltä, eli ihan hyvältä muttei miltään superkauniilta. Maisemissa on variaatiota ja harvakseltaan löytyy jopa kohtia joita ihastelee muutaman sekunnin. Vihollisissa on sopivasti mielikuvituksellisuutta, eli mitään tusinavampyyrejä on turha odottaa.
Evil Westin Sanguisuget ovat enemmän Cronenbergia kuin Twilightia. Musiikki ajaa asiansa varsin hyvin ja pitää pelaajaa sellaisessa testoa uhkuvassa ja aavistuksen männävuosien pubien tupakansavua tuoksuvassa meiningissä.
Liukas kuin rasvattu salami
Jesse Rentierin ohjaaminen on sujuvaa ohjaimen kera. Hiiri+näppistä en kokeillut, sillä en pelaa 3rd person pelejä Nähillä.
Yllättävän palon erilaisia toimintoja on saatu ohjaimeen mahdutettua lyhyiden ja pitkien painallusten compoilla. Jesse Rentierin hahmossa on jykevyyden tunnetta liikkeessä, joka istuu uskottavasti hänen kantamiinsa jokamiesluokan länkkäriantisankarivarusteisiin kuin nyrkillinen kuumaa voita pöllönsilmään.
Vihollisia on jonkun verran erilaisia, mutta hyvin pian samat vihollismallit alkavat täyttää toistoa uhmaten ruutua. Onneksi meno useimmiten on sen verran hetkistä, ettei toistoa ehdi juuri kyynelehtimään. Evil Westin ei-höpö-höpöö-vaan-äksönii-asenne ja pelisuunnittelu toimii.
No mikä jottei, jos tarjoat
Evil West on juuri sopiva aivot narikkaan -peli, joka ei yritä keksiä pyörää uudestaan. Se ei ole järin omaperäinen, mutta ei tällaisella meiningillä tarvitsekaan.
Pitkissä pelisessioissa Evil West alkaa nopeasti toistaa itseään, joten peli sopii paremmin lyhyempiin pätkiin.
Evil West on pelien vanilijatuutti: ihan hyvää, muttei mikään tajuntaa räjäyttävä elämys.
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.