Kun kuulen Bethesdan nimen aiheuttaa se aivolohkossani jännittävää värinää ja mielikuvaa siitä, että kohta tapahtuu jotain kerrassaan upeaa – ja niin on tapahtunutkin. Ja monasti!

Parhaimpia pelejä mitä olen koskaan pelannut ovat Bethesdan, The Elder Scrolls -fantasiaroolipelisarjat ja tarkemmin Morrowind, joka julkaistiin vuonna 2002. Peli napsi pöytälaatikollisen palkintoja, vuoden 2003 Game Of The Year -tittelin ja löi itsensä tukevaan kiilauraan tulevaisuuden seikkailupelikilvoitteluun. Sarja sai vielä jatkoa ja uutta TESsiä odotellaankin jo kovasti.

Interplay Entertainmentin Fallout-pelisarjan kolmas osa on Bethesdan käsialaa ja se tarjosi vaihtelua fantasiamaailmaan asettamalla pelaajan ydintuhon jälkeiseen maailmaan – tuttavallisimmin: postapokalyptineen dystopiaan. Fallout 3 koppasi myös järjettömän määrän “Paras peli kaikissa kategorioissa” -pyttyjä, ja olikin julkaisuvuotensa jälkeen vuoden peli. Kolmas osa sai kahden vuoden jälkeen jatkoa lisänimellä New Vegas, joka oli ja on yksi parhaimpia roolipelejä mitä on koskaan tehty. Fallout 4 seurasi luonnollisesti jatkumoa, ja oli hyvinkin viihdyttävä, mutta ei yltänyt aikasempien dystopioiden rinnalle.

Fallout 4 ilmestyi vuonna 2015, eikä se pitänyt sisällään moninpeliä, mikä oli pelaajien mielestä ihan ok. Ei sitä tähän tarvittu, vaikka ajatus kaverin kanssa jätemaalla ryöväten ja räyhäten kiinnostikin aika ajoin. Tähän “vaivaan” Bethesda löysi rohdon, ja yhtiön miehet esittelivätkin huhtikuussa 2018 tulevan Fallout 76 -moninpeliseikkailun. Peli esiteltiin 24 tunnin mittaisessa Twitch-streamissa ja sitä katsoi kokonaisuudessaan yli kaksi miljoonaa ihmistä. Sitten sitä alettiin odottelemaan, koska pääsee tätä VARMASTI loistavaa peliä kavereiden kanssa pelaamaan. Ai ai.. reisillehän se sitten menikin.

Ilmeeni kun kaljat on juotu

Tässä on tarinakin

Puhutaan hetki Fallout 76:n juonesta ja mitä peli pitää sisällään. Fallout 76 sijoittuu 25 vuotta ydintuhon jälkeiseen, Länsi-Virginiaan, Appalakeille, Holvi 76:n huudeille ja onkin kaikkien Fallout-pelien edeltäjänä, mutta ei sisällä mitään yksinpelikampanjaa, vaan se on vain ja ainoastaan moninpeli. Peli sisältää joitain aitoja nähtävyyksiä, joita Länsi-Virginiassa voit oikeastikin nähdä kuten mm. New River Gorge -sillan.

Pelin alussa määritellään pelaajan sukupuolet, ulkonäöt nimet ja muut vitaalit tiedot mitä tarvitaan ydintuhon jälkeisen maailman KELA-lomakkeissa. Jokaisella seikkailijalla on käteen, nahkavyöllä naitettu Pip-Boy-käsikonsoli, josta valitaan esimerkiksi aseet, tsekataan pelaajan kunto, nautitaan juomaa ja purraan purtavaa. Aparaatista löytyy myös radio, kartta ja holokasettinauhuri, jolla hukattuja kasetteja voidaan pyörittää avataakseen jätemään tarinaa.

Postikorttimaisemaa ydintuhon jälkeen

T.U.T.U.T. P.E.R.K.I.T.

Tässäkin roolimaisessa kompastelussa voi pelaajaa kehittää taitopistein, tai siis taitokortein, jotka ovat yhtä loogisia käyttää kuin pieniä kenkiä.

Perk-korttipakkoja avautuu silloin tällöin ja näistä vedellään tiettyihin taitoluokkiin sijoittuvia kortteja. Taitoluokkia on seitsemän ja ne ovat tuttuun tapaan samat vanhat: S.P.E.C.I.A.L (Voima, havannointi, kestävyys, karisma, äly, liikkuvuus ja onni) Jos esimerkiksi laitat kaksi pistettä voimaan, voit kaksi yhden pisteen voimakorttia liittää sen välilehden alle. Kortteja on eriarvoisia ja ne tulevat satunnaisesti. Jokaisen korttipakan viimeinen kortti on hauska vitsi. Hah.

Pakoista poweria!

Aseita, suojia, ruokaa, juomaa, random-krääsää voi valmistella itse niihin mahdollistavalla alustalla (kokkausnurkka, asepöytä jne), kunhan niihin löytää ensin rakennusohjeet eli kuvat, kuten teollisuusalalla sanotaan. Myös oman tukikohdan voi pelissä rakentaa repussa kulkevan C.A.M.P-piirtoheittimen näköisen aparaatin kanssa.

Tukikohdan rakentelu on yhtä vaivatonta kuin kulkea syvänmerensukelluslaitteet niskassa Everest-vuorelle, ilman vasenta ja oikeaa jalkaa, helvetillisessä jäämyrskyssä samaan aikaan Yön tuotannon pauhatessa walkmaneista. Leirin voi luonnollisesti jakaa kavereiden kanssa ja yhdistyä aivan liittoon asti, jos instituutioista tykkää – ja mehän tykkäämme!

Tuttu rakentelumalli löytyy tästäkin

Uudenkarhea pelimoottori… not!

Peli on tehty lievästi muokatulla noin 7 vuotta vanhalla Creation Enginellä, jolla on tehty Bethesdan uusimmat seikkailupelit esim. Skyrim, Fallout 4 ja niin edespäin. Homma toimii ihan kivasti, mutta on vaan erittäin vanhentuneen näköinen. Uudistetut valoefektit eivät näin vanhan näköistä peliä pelasta, muuta kuin hetkittäin. Fallout 76 kärsii Pleikkarilla myös rajuista ruudunpäivitysdropeista ja FPS tipahtaakin usein alle viiden kuvan sekuntinopeuteen automaattiaseella tykittäen keskellä kaupunkia.

Beta-testin valitukset kuuroille korville?

Ennakkotilaajat saivat mahdollisuuden päästä pelaaman pelin beta-testiä vikkoa ennen julkaisua ja pelistä löytyikin valtava määrä bugeja, mutta niin pitikin. Tosin kun peli julkaistiin, ei yhtäkään bugia oltu saatu korjattua ja peli oli käytännössä sama kuin beta. Massiiviset serveriongelmat vaivasivat ameriikan mantereita, mutta täällä lintukodossa niitä ei onneksi ollut. Kaikki muut bugit kyllä olivat. Pelin kryptaus oli myös jäänyt avoinaiseksi, joten jokainen pelaaja oli/on helppo, istuva maalitaulu mahdollisille DDos hyökkäyksille. Itsellänikin Fallout 76 sai koko PS4-järjestelmän kaatumaan pariin otteeseen. Suositellen jättämään virheraporttia Sonylle.

Fallout 76 sai parin viikon jälkeen melkein 48 gigan suuruisen päivityksen, jonka luvattiin korjaavan lukuisia bugeja, mutta itse en huomannut mitään eroa aikasempaan. Grafiikkavirheet olivat edelleen siellä ja tukevasti kuin tikku paskassa. Tekstuurit puuttuvat lähes jokaisena kertana kun peliin astuu ja kestävät jopa puoli minuuttia ladata kokonaan. Lähellä olevaa jokea esimerkiksi et voi nähdä pitkään aikaan, vaan paikalla mollottaa musta aukko. Kun tekstuurit palaavat kahvitauoltaan, huomaat seisovasi keskellä jorpakkoa ydinsäteilytärinöissäsi. Myös kaikki mitä rakensit edellisellä kerralla on mahdollisesti poistettu. Kivaa!

Hiljaa virtaa joki, tekstuurit tulee myöhemmin

Tyhmiä vihollisia ja kivoja laukaisukoodeja

Vihollisia pelistä löytyy useampikin ja niitä on mallinnettu vanhojen kansantarujen mukaisesti. Esimerkiksi Mothman löytyy pelistä. Viholliset ovat silti aivan saatanan tyhmiä ja pelin vaikeustasoa näköjään säädellään siten, että peli vain päättää spawnata 50 ghoulia samaan huoneeseen silmänräpäyksessä. Välillä viholliset ovat näkymättömiä, kuolemattomia tai muuten vain seinien sisällä tai tavoittelemattomissa.

Eeppinen endgame-pomopeto Scorched Beast välillä liitelee taivaalla, ja tarjoaakin isompien leveleiden omaavien sankareiden keskuudessa haastetta. Tosin lentopeto on copypastettu suoraan Skyrimin lohikäärmeistä, joten vanhoille bethesdajyrille tämä ei tuo mitään uutta.

“Välillä viholliset ovat näkymättömiä, kuolemattomia tai muuten vain seinien sisällä tai tavoittelemattomissa”

Vanhoista Fallouteista tutut perusvihulaiset, Raiderit loistavat poissaolollaan ja tilalle on väsätty väsyneitä scorched-tyylisiä vaihtoehtoja, jotka ovat samoja kuin ghoul-möröt, mutta omaavat kaiketi enempi älynystyröitä, koska näillä pysyy myös aseet kourassa.

Golf-mailaa huitovan scorchedin nujertamisen jälkeen, mailaa tosin et itsellesi saa, vaan se on saattanut vaihtaa muotonsa esim. kuulakärkikynään tai macheteen. Peli päättää sen itse.

Loppupeleissä on mahdollista löytää ydinaseiden laukaisukoodit ja lähettää vaikka naapurin niskaan mojova yllätys. Serverit tosin kaatuvat jos kolme ydinkärkeä laukaisee samanaikaisesti.

Hiljasta on

Ja tylsäkin vielä!

Fallout 76 on myös melko tylsä. NPC-hahmot ovat poistettu pelistä kokonaan, ja erilaiset tehtävät saadaankin kuuntelemalla geneerisiä holonauhoituksia tai lukemalla autiomaasta löydettyjä viestejä.

Tehtävät ovat melko latteita, mutta joukosta löytyy myös pari ihan kivaakin tehtävää, jossa saa vähän itsekin pähkäillä, eikä vain rynnätä karttamerkin osoittamaan paikkaan kuuden framen sekuntinopeudella tuliluikku laulaen.

Paikalliset eventit tarjoavat vaihtoehtoja päämäärättömälle grindaukselle ja ovatkin kavereiden kanssa ihan kivaa toimintaa. Tosin pelimaailmaan, joka on neljä kertaa suurempi kuin Fallout 4 mahdutetut 24 pelaajaa, saavat autiomaan tuntuvan erittäin yksinäiseltä.

Useamman tunnin session aikana, et välttämättä näe ainoatakaan ihmispelaajaa, vaan kuulet kuulokkeista jonkun rasittavan sipsin syönnin tai kodinhoidosta aiheutuvan metelin, vaikka pelaaja ei olisi lähelläkään sinua. Push-to-talk-nappia pelistä ei löydy, vaan mikrofoni on joko päällä tai ei. Päivityksiä on kuulemma tulossa – useita.

We did a great job! -Todd

Toivo elää…

Pelissä on kyllä jotain hyvääkin ja jotkut tykkäävä pelistä toden teolla ja hyvä niin. Fallout sai kuitenkin niin tyrmäävän vastaanoton sen keskeneräisyyden takia, joten negatiivisuuteen on helppo samaistua. Itse pelaan silti peliä päivittäin toivoen, että löydän sen Falloutin pinnan alta mikä sen kuuluu ollakin. Vielä en ole sitä löytänyt, mutta toivo elää.

Kankea pelimoottori, kankea käyttöliittymä, tylsä tarina (jos sitä siellä edes on), vanhentuneet grafiikat ja ankarat bugit kamppaavat Bethesdan rähmälleen tienposkeen, josta on helvetin raskas päästä ylös, mutta toivotaan parasta ja pelätään mikromaksuja. Ai niin! On siellä siis mikromaksujakin! LOL!