Pleikkari kakkosen Final Fantasy -putken avannut Final Fantasy X jatko-osineen sukeltaa nyt Nintendo Switchille. Kannattaako pelaajan sukeltaa messiin?
Tidus, Zanarkandin Blitz-ball-pelin huippupelaaja, kohtaa jättimäisen hirviömäisen Sin-olennon. Sin repii kaiken paloiksi ja imaisee lopulta Tiduksen sisuksiinsa. Tidus herää tuntemattomasta paikasta, joutuu pian outoa kieltä puhuvien hylynmetsästäjien matkaan ja hänelle selviää, että hänen kotikaupunkinsa Zanarkand on tuhoutunut 1000 vuotta sitten.
Graafisesti maagista 2000-luvun alussa
Vuosina 2001(Jap) ja 2002(Us/Eur) julkaistu Final Fantasy X palasi takaisin aikuisempaan fantasiaan hupsun oloisen Final Fantasy IX:n jälkeen. PlayStation 2 oli kovassa vedossa ja Final Fantasy X oli odottettua kamaa. Grafiikat olivat valovuosia edellä edellisiin osiin verrattuna ja poissa olivat Pleikkarin FF-pelien esirenderöidyt taustat. Nyt grafiikka oli puhdasta 3D:tä, tosin kameraa ei päässyt itse kontrolloimaan.
Ruudusta ruutuun
Final Fantasy X:n tarina alkaa laahaavasti, mutta kun sen alun hitauden jaksaa kahlata, on edessä hieno seikkailu, jossa on mielenkiintoisia hahmoja ja tapahtumia.
Pelimekaniikkaa on jälleen uudistettu niin, että hahmot eivät automaattisesti nouse tasoja expan kerääntyessä, vaan saavat käytettäväkseen pisteitä, joita käyttää hahmon omalle sphere grid verkolle. Nostaakseen hahmon ominaisuuksia, on pelaajan kerättävä tasoja, joilla sitten voi liikkua ruudukossa saavutetun määrän askelia. Ruudukon ruutuja voi aktivoida pelaajan asuttamasta kohdasta, sekä sitä ympäröivistä yhden polun päässä olevista ruuduista.
Ruutuja on erilaisia nopeus, voima, taito, jne. ja jokaiselle näistä on omat aktivointi pallukkansa joita saa taisteluista. Mekanismi kuulostaa monimutkaiselta, mutta pienen tutustumisen jälkeen sen kanssa pääsee sinuiksi, ja on kutkuttavaa katsella mitä tuleva tuo tullessaan.
Tämä mekanismi oli pelin julkisuun mennessä yksi osallistavimmista JRPG-levelöintimekanismeista. Ruudukkoja on valittavissa pelin alussa kahdesta erilaisesta: alkuperäinen erilaisia hahmoja painottava ja vapaampi, haastavampi versio jossa vastuuta ja vapautta painotetaan. Tämä ruudukko oli mielestäni aikanaan hyvin tervetullut elementti ja yhä edelleen yksi mielenkiintoisemmista ja visuaalisesti miellyttävimmistä hahmon kehitys poluista.
Vaikka pelissä on edellisten osien tyyliin paljon satunnaistaisteluja, kannustaa hahmon kehitysmekanismi pelaamaan ja voittamaan, jopa grindaus on suhteellisen nautinnollista.
”Ruudukkomekanismi oli pelin julkisuun mennessä yksi osallistavimmista JRPG-levelöintimekanismeista”
Pelin vuoropohjaiset taistelut tuovat mukaansa myös hahmojen ja varusteiden vaihtelun lennosta. Tämä tuo lisää kaivattua monipuolisuutta taktikointiin.
Aseet eivät tässä pelissä, aiemmista poiketen, sisällä hyökkäysarvoja, vaan jokaisella aseella on oma määrä slotteja ja niissä ominaisuuksia. Myöhemmin pelissä on mahdollista muuttaa aseiden slotsien sisältöä. Tämä perustelee useamman aseen ja varusteen mukana raahaamista, sillä niitä voi vaihdella kehittyvän taistelun tilanteen mukaan.
Tässä HD Remasterissa vihollishahmot näyttävät pirun hyvältä ja naama kiinni Switchissä pääsee niiden yksityiskohtia ja mielikuvitusrikasta ilmettä todella arvostamaan.
Miltä peli näyttää?
HD remasterointi näyttää hyvältä ja pelin päähahmihin on panostettu. Tekstuurit näyttävät raikkailtan teräviltä, vaikkakin varsinkin NPC-hahmojen polygonimäärässä näkyy Playstation 2 -konsoligrafiikan taustaisuus. Tälläistä masterointia olisi toivonut myös FF 7–9 -peleille, sillä niissä esirenderoitujen taustojen HD-skaalaus aiheutti lähinnä suttuista ulkonäköä.
Final Fantasy X:n tarina on varsin kelpo FF-tarinoiden saralla, vaikkakin häviää vetovoimaisuudessaan hieman PlayStationin esiosilleen.
Entäpä se X-2?
Final Fantasy X-2 on erään sortin mimmienergiaa sisältävä, tehtäväpohjaisempi jatko-osa FF X:n tarinalle. FF X:n tarina ei juuri jatkoa kysellyt ja pieni jälkilämmittely Eternal Calm, joka löytyy FF X:n kyljestä, osoittaa sen.
Eternal Calmia ei kannata koskea, ennen kuin on FF X pelattu läpi. Fanit halusivat lisää ja FF X-2 saapui. FF X-2 on ihan ok jatko tarinalle, joka ei olisi jatkoa kaivannut.
Yhteispakettina pelit tarjoilevat tuntikausiksi pelattavaa itseään etsivän Tiduksen ja pelien kera.
Final Fantasy X/X-2 HD remasteroitu JRPG-paketti on ehkäpä Nintendo Switchillä paras koettava, sillä pelit toimivat varsin mainiosti pienissä kannettavissa erissä. Kumpainenkin peli näyttää varsin upealta Switchin kannettavalta ruudulta, eivätkä pelit lähes 17 vuoden historiallaan häpeile vieläkään isolla ruudulla pelatessa.
Suurin panostus tuntui kumpaisesskin pelissä menneen aikanaan ilmeeseen ja siksi tarina ei imaise ihan niin huvin mukaansa, kuin rujoilla grafiikoilla mutta tykeillä tarinoilla varustetut esiosansa.
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.