Missasitko Final Fantasy XII:n aikanaan? Nyt on hyvä hetki tutustua peliin uudelleen Zodiac Agen myötä!

Alunperin 2006 PS2:lle ilmestynyt Final Fantasy XII saa Zodiac Agen myötä hieman uutta terävämpää maalia pintaansa ja konepellin allekin ollaan menty vähän virittelemään. Final Fantasy XII ilmestyi aikoinaan niihin aikoihin kun PS3 teki jo lujaa tuloaan, joten peli on useimmilta jäänyt, sääli kyllä, täysin kokematta.

Tarinallisesti FFXII sijoittuu Ivalicen maailmaan, jossa kaksi suurta kuningaskuntaa, Archadia ja Rozarria taistelvat keskenään loputtomassa sodassa. Tähän väliin jää pieni kuningaskunta Dalmasca, josta pelin tapahtumat alkavat. Vaan niminen nuori katujen kasvatti joutuu keskelle suurempaa salaliittoa, kun hänen veljensä kuolee kuninkaanmurhaajan toimesta. Matkalla joukkoon hyppää myös ilmapiraattia, puputyttöä, maineensa menettänyttä soturia, jne. Juonikuviot on kuin Game of Thronesista konsanaan.

Final Fantasy XII uudisti sarjaa tuomalla avoimehkon pelimaailman, jota tällä linjalla Final Fantasy XV sitten parenteli tavallaan.

Pelissä on gambit niminen systeemi, jolla voi pistää apujoukot toimimaan eräänlaisen tekoälyn mukaan. Gambitin väsäily on kuin matalan kynnyksen If-then ohjelmointia, ja oikein viritettynä erittäin nautittavaa seurata kättensä jälkiä.

Yksi hahmoista ottaa johtajan roolin ja kaksi muuta toimii apuhahmoina, mukana voi olla myös neljäs hahmo vierailijana.

Alkuperäinen FFXII tarjosi vapaampaa hahmokehitystä, joka johti siihen, että lopulta kaikki hahmot olivat hyviä kaikessa. Tämä söi hieman roolipelaamisen makua. Zodiac Agessa mukaan tuli 12 eri “ammattia”, joilla kullakin on omat hahmonkehittämistaulukkonsa. Näistä kahdestatoista hahmosta voi yhdelle hahmolle valita aluksi yhden, myöhemmin toisen rinnalle ja useammalla hahmolla voi olla sama ammatti. Tämä uusi malli pistää hieman enemmän miettimismyssyä hahmojen kehitystä ajatellen ja tuo raikkaan lisän FFXII:iin.

Loistava tarina

Final Fantasy XII Zodiac Age:ssa on loistava tarina, loistavilla hahmoilla. Meininki on jotain Game Of Thronesin ja Star Warsin väliltä noin tarinallisesti, mutta maailma on täyttä Final Fantasya Chocoboineen ja Moogleineen.

Pelattavuus on mainio ja gambit systeemi toimii hyvin, joten taistelutkin ovat nautinnollisia ja sisältävät sopivasti strategiaa.

Zodiac Agen myötä peliin on tullut miellyttävänä lisänä turbonappi jolla voi peliä nopeuttaa 2x tai 4x, jolloin voi enempi keskittyä tarinaan ja seikkailuun, kuin tasojen grindaamiseen. Lisäksi uudistuksena kartan voi nyt slaissata ruudun päälle, mutta se jää yleensä juuri sen verran rajatuksi, ettei siitä paljoa ylimääräistä apua ole. Muuten peli onkin juuri sitä mitä se aiemmin oli: yksi parhaista Final Fantasyista.

Uusi kuori

Pelin ilme on saanut siloitusta pintaan HD-konversion myötä ja peli näyttääkin edelleen hyvältä. Uusi pinta tuo enemmän yksityiskohtia näkyville ja tämä näyttää hyvälle pelin jo valmiiksi loistavassa designissa.

Uudempiin peleihin verrattuna hahmojen polygonmäärä on tietty vähäisempi. Ivaliceen mahtuu monenmoista paikkaa ja notkoa, joita tutkii mielellään.

Äänimaailmaa on kirkastettu ja soundtrack on saanut täys orkesteriversion. Musat sopivat peliin kuin liukastettu nyrkki hanuriin ja välillä tähän miellyttävään tunnelmaan jää notkoilemaan, ihan vain musiikin vuoksi. Orkesteriversiot voisi häpeilemättä siirtää suoraan lajityypin leffoihin.

Monet hahmojen repliikeistä on nauhoitettua ja englantilainen ääninäyttely on todella miellyttävää kuunneltavaa. Hahmoilla on omat persoonansa, joita ääninäyttelijät hyvin tulkitsevat.

Pelissä on myös aivan tajuton määrä tekstiä luettavaksi, sillä Ivalicen maailmaan mahtuu monta tarinaa.

FINAL FANTASY Ⅻ THE ZODIAC AGE_20170506204227

Final Fantasy ja JRPG peleistä pitävälle Zodiac Age on pakkohankinta. HD versio lunastaa paikkansa hyvin ja voisi uuden version hankkia vaikka aiemman PS2-version jo omistaisikin.

Hyvästä ja tuhdista tarinasta pitävälle, sekä seikkailuista diggaavalle Zodiac Agea voi myös hyvin mielin suositella. Final Fantasy XII Zodiac Age on FF-pelien kermaa.