Mitä jos ihmiskunta keksisikin ehkäistä ilmastonmuutokset mekaanisilla laitteilla? Näin on asian laita Geostormissa, jossa ihmiskunnan villi keksintö kääntyykin itseään vastaan.
Geostorm maalailee maailmankuvaa, jossa liian kiivas ilmastonmuutos on torjuttu rakentamalla koko maapallonlaajuinen satelliittiverkko Telluksen ympärille. Kun amerikkalainen keksijänörtti on saamassa monoa ko. projektista, alkaa laitteisto reistailla. Anti-ilmastonlämpeneminen muuttuu äkillisiksi pakkasiksi ja hurrikaaneiksi.
Paluu ysärille
Geostorm on viehättävä tuulahdus 1990-luvun lopusta, jolloin katastrofielokuvat karkeloivat kulta-aikaansa. Tietokoneanimaatioiden luomat tehosteet mahdollistivat minkä tahansa luonnonmullistuksen simuloimisen, ja niitähän Hollywood sitten simuloi. Yleensä leffoihin kirjoitettiin mukaan myös ihmissuhdetarinoita, eivätkä elokuvat nojanneet pelkkiin tehosteisiin. Niiden tekeminen oli kuitenkin edelleen osittain pienoismallitaidetta ja kallista.
Nykyisin atk:t renderöivät linkitettyinä mitä ryönää tahansa todella vikkelästi ja kuinka paljon tahansa. Sen vuoksi Hollywoodissa unohdetaan panostaa tarinoihin ja keskitytään toinen toistaan eeppisempiin tapoihin tuhota maailman kuuluisampia kaupunkeja ja niiden monumentteja. Geostorm on jälleen yksi osoitus siitä, että tarina ei voi ratsastaa täysin tehosteiden varassa.
Kyllä se hommansa hoitaa
Vaikka Geostormin fantasia on kiehtova ja näyttelijätkin hyviä, mällää tarina settinsä jo viimeistään puolivälissä reisillensä. Loppupuolisko panee haukotuttamaan. Harmi, sillä alku lupaa potentiaalia.
Ei Geostorm kuitenkaan aivan heikko esitys ole. Se ajaa asiansa katastrofipornon ja aivot narikkaan -toimintaviihteen saralla. Kyllä sen katsoo, mutta vain kerran.
Blu-rayn bonuspuolelta löytyy tuttuun tapaan kolme dokumentaaria, jotka avaavat tarinaa ja elokuvan tuotantoa – toisiaan kilpaa kehuvia tuotantohenkilöitä unohtamatta.
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.