Johnny Blaze (Nicholas Cage) joutuu jälleen taistelemaan itseään ja pahaa vastaan kun salainen uskontolahko palkkaa kummituskuskin hommiin. Tehtävänä on suojella pikkupoikaa (Fergus Riordan), jota itse paholainen kätyreineen tavoittelee paremman suojartoimen toivossa. Palkkioksi uskonlahko lupaa poistaa palavan paholaisen Johnnyn sisältä, jolloin mies saisi todellisen sielunrauhan. Missio ei ole helppo, sillä pojan äidillä on myös kyseenalainen menneisyys ja kaikki paha on hallitsemattoman Ghost Riderin silmissä eliminoitavaa shittiä.
Ghost Rider 2 on todellista silmä- ja äänikarkkia. Leffan kuvaus on mahtavaa, sillä superlaajojen linssien kanssa on kikkailtu extremeleffoista tuttuun tapaan. Tuliefektit ovat mitä cooleinta kamaa, joita on renderöity varmasti tuhansia tunteja. Äänipuoli toimii myös, paitsi musiikin osalta, jonka hardrock ei sovi toimintakohtauksiin lainkaan. Rockissa itsessään ei ole vikaan, vaan siinä miten ne on sovitettu tapahtumiin.
Elokuvan audiovisuaalinen anti onkin sitten se ainoa hyvä puoli. Juoni on surkea, se on paikoitellen varsin puuduttava, ennalta-arvattavuudesta puhumattakaan. Miljöö on ankeaa Itä-Eurooppalaista neuvostomaisemaa feat. ankeat aavikot. Ankeus sopii toki tyyliin, mutta modernissa suurkaupungissa tapahtuva räiskintä olisi ollut huomattavasti viihtyisämpää katsottavaa.
Ghost Rider: Koston henki -elokuvan bonuspuolelta ei löydy mitään. Valikoista voi ainoastaan valita kielen. Jopa kohtausvalikko puuttuu!
Ghost Rider kakkonen on hienoa oppimateriaalia animaatiotehosteiden tekijöille ja extremeleffojen kuvaajille, mutta muiden kannattaa pysytellä pois arvaamattoman Ghost Riderin tieltä.
KE
