Godzilla, tuo japanilainen tyrannosaurus nousee jälleen maan uumenista, mutta tällä kertaa sieltä nousee muitakin. Kuinka överiksi hommat voi viuedä uskottavuuden rajoissa?
Godzilla: King of the Monsters on jatko-osa vuoden 2014 Godzilla-elokuvalle. Samalla se on MonsterVerse-elokuvauniversumin kolmas osa, ja samalla kolmas kokonaan Hollywoodissa tuotettu Godzilla-leffa.
Elokuvan tarinassa ihmiskunta on valmistanut titaanien ääniaaltoja jäljittelevän ORCA-laitteen, jolla ihmiset yrittävät saada jättiläisiä kuriin. Samalla avaruudesta Telluksen pinnalle liitelee kolmipäinen lohikäärme suoraan Kreikan mytologiasta ampumaan sähköä amerikkalaisten suurkaupungin nähtävyyksien päälle. Ihmiskunnan ainoaksi tehtäväksi jää kaivaa vanha kunnon Godzilla esiin pesäkolostaan, hoitelemaan kärmeslohi pois kuleksimasta.
Lapsentasoisia ikämiehiä ja fysiikanvastaisia jättiläisiä
Godzilla: King of the Monsters on harmillisesti todettuna aivan hirvittävää syöpää. Elokuvan tarinasta karisee uskottavuuden rippeet viimeistään 30 minuutin kohdalla. Lisäksi elokuvan aikuiset, ja jopa 50+-vuotiaat henkilöhahmot omaavat lapsenomaisen tavan keskustella ja toimia. On selvää, että leffan kohderyhmää ovat 12-vuotiaat, mutta kyllähän näitä varttuneemmatkin katselevat. Tarviiko 12-vuotiaan katsojan samaistua todella 50-vuotiaaseen tiedemieheen?
Lisäksi uskottavuutta syövät aivan liian isot hirviöt. Maapallon painovoima ei yksinkertaisesti mahdollistaisi näin suurten jättiläisten olemassaoloa. Godzilla kuolisi omaan painoonsa, lentävästä lohikäärmeestä puhumattakaan. Se ei voisi lentää eivätkä sen luut pysyisi kasassa.
Elokuva nojaa puhtaasti massiivisiin monsteritaisteluihin ja erikoistehosteisiin, joiden tekemiseen on käytetty valtavasti aikaa ja renderöintifarmien tehoja. Ne ovat hienoja, mutta kun taistelut itsessään ovat piinallisen tylsiä ja ennalta-arvattavia jo alkuteksteistä alkaen, ei elokuva vain onnistu viihdyttämään. Jurassic Park -leffojen luomaa hirviön pelkoa ei ole ripaustakaan, eikä myöskään ihmisistä välitä pätkääkään. Elokuvaa katsoessa tulee uni.
Kaunis, mutta kuolettavan tylsä
4K UHD -versio elokuvasta on toki mairittelevan näköinen. Visuaalisia tehosteita kelpaa ihastella ja häviötön Dolby Atmos jytisee nätisti olohuoneessa, pudottaen naapuritalon Tuiren porsliinielefanttikokoelmat vessan vitriinistä. Tämä ei vain yksin riitä, kun niin paljon parempaakin viihdettä on maailma täynnä.
Godzilla: King of the Monsters -elokuva on pakko tuomita, vaikka olisin kovasti halunnut pitää siitä.
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.