Gran Turismo Sport -arvostelu – Autopelien Call of Duty

Gran Turismo Sport saapui ensimmäistä kertaa nykyiselle konsolisukupolvelle ja muutti tutun asetelman kertaheitolla. Nyt kisaillaan vain verkossa.

Gran Turismo -pelisarja toi simulaatiomaisen arcade-pelaamisen pelikonsoleille jo 20 vuotta sitten. GT on siitä saakka nauttinut kulttimainetta ja aivan omaa statusarvoaan Pleikkarilla. Gran Turismo -pelit ovat nojaneet aina uratilaan, jossa pelaaja pääsee ajamaan erilaisia kisoja ja keräämään voittorahaa. Rahoilla on sitten ostettu uusia autoja ja tuunailtu niitä. Gran Turismo Sport heittää vanhan kaavan roskikseen ja tulee esille autopelien Call of Dutyna – verkkokaahaamisen myötä.

Aivan, GT Sport nojaa puhtaasti verkkopelaamisen ja näyttää yksinpelaamiselle finkkua. Juuri tästä syystä GRan Turismo Sport ei kanna perseessään seiska-numeraalia vaan Sport-erisnimeä.

Rattikuvakulma löytyy – mutta ei kaikista autoista.

Gran Turismo Sportin pääpelitila on nimensä mukaan Sport-verkkopelitila. Pelaajan on ennen otteluita luvattava, että aikoo pelata oikean kilpa-ajourheiluhengen mukaan, kiilaamatta tai sikailematta radalla. Tämä mahdollistaa jopa 24 pelaajan yhtäaikaisen massiivimoninpelikisailun, jonkalaista ei aiemmin olla simulaattoripelien mahdollisuuksista huolimatta nähty. PS:n Gran Turismo -pelaajia on nimittäin huomattavasti enemmän kuin simulaattoripelaajia PC:llä.

Sport-muodossa pelaaja kohtaa päivä- ja viikkohaasteita, joissa on ajettava mahdollisimman paljon voittoja. Ajaminen on hämmentävän hauskaa ja koukuttaa pelaajat palaamaan uudelleen ja uudelleen radoille. Vastustajien ollessa oikeita ihmisiä, on tunnelma aivan omiaan.

Ime pakokaasua, Svensson!

Yksinpelikin löytyy

Pelin perinteisempi verkkopelimuoto on tuttu kaikista muistakin autopeleistä. Näissä serverit huikuivat tätä kirjoittaessa, ensimmäisen peliviikon aikana tyhjyyttään.

Yksinpelin uramuoto toki löytyy pelistä, mutta se ei ole varsinainen uramuoto, vaan autokoulu. Tämä yliampuvan valtava autokoulu opettaa kisa-ajamista kädestä pitäen aina kaasuttamisesta ja jarruttamisesta saakka. Autokou ei ole onneksi pakollinen, mutta mikäli mielii avata vaikka yksinpeliä tai split screen -matseja varten kaikki radat, on suoritettava valtava nivaska ajolinjahaasteita jokaisen 17 radan, jokaisessa kurvissa. Tehtävistä saa myös rahaa, jolla voi ostaa uusia autoja pelin 177 auton valikoimasta.

Ratoja ja autoja on paljon – vai onko sittenkään?

Pelin autokanta on iso, mutta oikean maailman autoja on valikoimasta vain reilu puolet. Loput ovat tulevaisuuden fantasiakonsepteja, joista osa övereitä. Näistä autoista ei myöskään löydy rattikuvakulmaa – Gran Turismon tapaan. 177 autoa on suuri numero, mutta se pitää sisällään myös autovariaatiot. Esimerkiksi Nissan Skyline -autoja on ainakin viisi eri variaatiota – täysin turhaa – yhden Skyllin olisi voinut vaikka muokata viiteen eri formaattiin.

Ratoja on puolestaan 40 – eli 17. Kaikki nämäkin on pilkottu useisiin eri variaatioihin numeromäärän kasvattamiseksi.

Pelin säätilat ovat varsin rajatut. Vuorokauden ajat on esimääritelty ja dynaaminen säätilamahdollisuus loistaa poissaolollaan.

Omasta autosta voi tehdä vaikka Kalifornian maantiepoliisin, jos niin haluaa.

Pelin grafiikka sen sijaan on jotain käsittämättömän hienoa. GT Sport on ehdottomasti kaunein autopeli sitten Driveclubin. On vaikea sanoa, että kumpi on kauniimpi, mutta Gra Turismo Sport on aivan saatanan kaunis. Grafiikan kauneus pääsee täysiin oikeuksiinsa replay-uusinnoissa, joita katsoo leuka auki.

Peli tukee myös PS VR -virtuaalitodellisuusvisiiriä – mutta rajatusti. VR toimii vain tietyissä autoissa ja tietyillä radoilla. Verkkokisoja ei VR:nä pelata. Tämä on yksi pelin suurimmista downereista. VR-kaahailua varten verkossa, on siirryttävä PC:n puolelle, vaikkapa Project CARS 2:n PC 1:n, Assetto Corsan, iRacingin, DiRT Rallyn tai rFactor 2:n parissa.

Äänet ovat myös hyvät, mutta moottorin äänet eivät edusta sitä kirkkainta kärkeä. Valikoissa moottorit sen sijaan jylisevät erittäin kauniisti.

Pelin suurin äänidowneri on 20 vuotta vanhat aasialaistehosteet, jotka ovat olleet mukana aivan ensimmäisestä GT-pelistä saakka. Vihasin näitä kimeitä kilkutuksi jo silloin, vihaan edelleen. Onneksi fuusio-jazz sentään loistaa poissaolollaan.

Kaksinpeli on mukana. Katso video arvostelu alusta.

Kiva, mutta sisällötön

Gran Turismo Sport on valtavan hieno ja sitä on ilo pelata niin ohjaimella kuin ratilla ja polkimillakin. Valitettavasti se on sisällöltään aivan liian ontto. Gran Turismo Sport on suuri pettymys, joka ei takuulla saa vanhoja faneja samaan kiimaan kuin kolme ensimmäistä Gran Turismoa. Sportia hinkkaa hetken, sitten se jää sisällöltään parempien jalkoihin ja jää unholaan. Toivottavasti Gran Turismo 7 tuo mukaanaan sen oikean Gran Turismon taian.