Mainos

Grand Theft Auto VI on helposti koko vuosikymmenen odotetuin pelitapaus. Paine tuntuu Rockstarilla, jonka vuoksi budjetissa ja pelin hiomisessa ei ole säästelty. Mutta mitä tällä vuosikymmenen mittaisella työpanoksella saadaan?

Kuvitellaanpa tilanne; olet hukannut autosi ja kävelet viihtyisän asuinalueen läpi. Yhden talon pihalla on kyltti, jossa mainostetaan pihakirppistä. Myyjänä on vanha nainen, joka valittelee, että perse puutuu kun pitää koko päivä istua pitämässä kirppistä. Ostan poikkeuksellisen rumat siniset kengät ja vielä rumemmat aurinkolasit. Muori kehottaa olla käyttämättä laseja lähialueella, sillä hänen miehensä ei tiedä, että ne olivat myynnissä.

Toinen tilanne: vuokraan sähköskuutin ja lähden fiilistelemään häiriintyneen kaunista ja esikuvansa Miamin kaltaista maisemaa. Katselen vasemmalla olevaa pilvenpiirtäjää, sitten oikealla olevaa kukka-asetelmaa. Edessä jalankulkijoille vaihtuu liikennevalot punaisiksi ja täräytän skuutilla suoraan kolmen ihmisen päälle. Skuutti lentää, ihmiset keräilevät ja kaikki pahoittelevat tilannetta. Olipa harmillista – ja vielä näin nättinä päivänä. Kukaan ei suutu ja kaikki nilkuttavat pois tilanteesta.

Mainos

Jason kolaroi sähköskuutilla.

Tällaisia ja miljoonia muita kummallisia tilanteita ja tapauksia on uusi Grand Theft Auto täynnä. Niitä on niin paljon, että suurin osa ehtii unohtumaan, vaikka ne huvittavat tilanteen sattuessa.

Vielä pari esimerkkiä yksityiskohdista; juomapulloissa nesteet hölskyvät fysiikan lakien mukaan, random-npc-hahmojen pohjelihakset jännittyvät ja rentoutuvat, kun hahmo hölkkää ohi, alastomina hilluvat nudistit viettävät rauhaisia allasbileitä. Tällaisia ja lukematon määrä muita mahdottomia yksityisityiskohtia on peli pullollaan ja juuri ne tekevät pelimaailmasta elävän ja täynnä sattumuksia, joiden ansiosta pelaaja todella tuntee olevansa osa elämää kuvitteellisessa, Floridaan pohjautuvassa Leonidan osavaltiossa. Kokemus on hullun hiottu ja samalla hullun koukuttava, eikä nyt olla puhuttu edes itse pelaamisesta saati sen tarinasta mitään.

Bonnie ja Clyde

No, jos aloitetaan tarinasta. Grand Theft Auto -peleissä kerrotaan aina täysin itsenäinen rikostarina. Hahmot ovat uusia (ehkä joskus joku tuttu tekee cameon) ja puitteet parasta, mitä rahalla ja teknologialla saa. Tällä kertaa seurataan Yhdysvaltain entisen sotilaan Jasonin ja tämän vankilasta vapautuvan heilan, Lucian parisuhdedraamaa. GTA 6 on siis joko yltiöromanttinen ja eroottinen toimintakomedia tai platonisen sadisistinen splatter-rikosräiskintä, jos pelaaja niin päättää. Pariskunta tähdittää peliä, halusipa pelaaja sitä tai ei, mutta romanttisen tai platonisen suhteen voi valita omilla teoilla ja käytöksellä.

Tarinassa Jason ja Lucia ajautuvat yhteen sattumalta ja se johtaa sellaisiin tilanteisiin, joista en halua spoilata mitään. Joten tämän syvällisemmäksi en tarinankerronnassa tämän arvostelun tiimoilta mene.

Vice Cityn poliisi havaitsee Jasonin ja Lucian.

Mukaan mahtuu tuttuun tapaan kirjava joukko enemmän tai vähemmän sekopäisiä hahmoja, jotka kärjistävät amerikkalaisuuden ytimen naulan kantaan. Itse amerikkalaiset saavat GTA-peleistä 1000x enemmän riemua irti kuin me ”ulkomaalaiset”, paitsi jos olet joskus Jenkkilässä piipahtanut lomalla tai töissä – tiedät mitä tällä tarkoitan. Ja jos vieläpä olet käynyt oikeasti Floridassa, huomaat, että GTA VI on 1:1 kaikkine yksityiskohtineen kuin mikä tahansa paikka kyseisessä osavaltiossa.

Tarina itsessään on kuin Tarantinon Hollywood-leffa. Eläminen ja oleminen Leonidassa on kuin olisi oikeassa maailmassa. Sivutehtävää ja satunnaisia sattumuksia on joka paikassa. Leffaviittauksia tulee vastaan yllättäen, kuten muissakin GTA-peleissä. Peli on niin raivokkaan täynnä kaikkea, että edes pelin kehittäjistä yksikään ei julkaisuun mennessä tiennyt, mitä kaikkea siitä löytyy.

Jason juo proteiinijuomaa.
Jokainen aamu alkaa aamurutiineilla, johon kuuluu punttireeni ja cardio. Myöhemmin pelissä kannattaa hommata kuntosalijäsenyys, jolloin molempien päähenkilöiden treeniaika menee yhdellä kertaa.

Peli itsessään on melkeinpä liian suuri selitettäväksi

Grand Theft Auto VI on hillittömän suuri peli. En tarkoita, että se olisi pelkästään pinta-alaltaan massiivinen ja pelattavuudeltaan kaoottisen suuri, vaan sitä, että siinä tapahtuu niin paljon kaikkea, ettei sitä pysty millään käydä selittämällä läpi. Pelimaailma on ylenpalttisen täynnä ja suorastaan kohtuuttoman yksityiskohtainen niin suurissa linjoissa kuin pienimmissäkin yksityiskohdissa. Huomiota on kiinnitetty kaikkeen; arkkitehtuurista ja maantieteestä aina jalankulkijoiden vaatteisiin, katutaiteeseen, kahviloiden seinillä oleviin ilmoituksiin ja jääkaappien sisältöön – tietenkin myös juomapulloihin ja nesteisiin niiden sisällä – aivan kaikkiin pikkiriikkisiin yksityiskohtiin. Ja juuri siitä tunnistaa Rockstarin pelin.

Maailma on todella tiheä, liikenne on vilkas, radio on suoraan kuin oikeasta amerikkalaisesta radiovastaanottimesta, mutta kaikki on kärjistetympää.

Jason moottoripyöräilee Vice Cityssa.

Entäpä ajoneuvot? Autot ovat esikuviensa näköisiä sisältä ja ulkoa. Autoja voi tuunata entistä yksityiskohtaisemmin ja fysiikka on rakennettu kokonaan uusiksi. Nyt se pyrkii olemaan kuin rakastettu GTA 4, mutta ei niin armottomasti. Jos kolaroit, auto menee rusinaksi, mutta sen ajokyky säilyy jokseenkin hallittavana.

Moottoripyörien ohjaus on kuitenkin pykälää oudompi. Jotenkin ne tuntuvat hieman vääriltä ohjata, mutta kivaa kaahailu niilläkin on. Veneet ovat varsin mukavia, kuten myös lentokoneet ja helikopterit. Helikopterit ovat aiempaa herkempiä hajomaan ja nyt voi esimerkiksi ampua helikopterin pyrstöroottoria, jolloin se lähtee vimmaiseen pyörteeseen ja putoaa jääväämättömään tuhoonsa.

Helikopteri lentää Vice Cityn yläpuolella.

Pelattavuus on hyvin samanlaista kuin Red Dead Redemption 2:ssa. Se on rauhallista ja yksityiskohtaista. Se on Rockstarin tyyli, josta toiset pitävät ja toiset vihaavat. Mutta eipä omasta mielestäni Rockstarin peleihin mikään Assassin’s Creed – tai Call of Duty -tyylinen nopea loikkatyyli sopisikaan.

Itse pääpihvi on lopulta rosvoilussa ja kolmannen persoonan suojaräiskinnässä. Tarina etenee pelaajan tahtiin ja yleensä lähes jokainen vähänkään rosvoisampi tehtävä päätyy tulitaisteluun tai jonkinlaiseen kaahaamiseen. Tämä ei ole uutta, eikä pidäkkään olla, se on Grand Theft Autoa tuttuna ja turvallisena.

Lucia kurkistaa hotellihuoneeseen, jossa tapahtuu törkeyksiä.
”Why 69, when you can Nine9Nine?”, kuuluu Vice Cityn kuuluisan yökerhon mainosslogan. Emmekä enää ihmettele, miksi.

Myös läppä on tuttua ja överiä kaksimielistä. Lensin lentokoneella kartan aivan pohjoispuolelle vain laskeutuakseni keskelle skutsia. Jouduin soittamaan kalliin taksin ja ajamaan sillä takaisin sivistyksen pariin. Taksin kaahaillessa aloin selaamaan Jasonin puhelimella Weazel Newsin uutisia, joista vastaan tuli pieni paikallisuutinen, jossa 24/7-huoltoaseman myymäläpäällikkö kertoi olevansa näreissään, sillä ihmiset käyvät mikrottamassa omaa kustaan huoltiksen asiakasmikroissa, jonka tiimoilta myymälästä ostetut paninit saavat ikävän sivumaun.

Jasonin Vapid-lava-auto.

Red Dead Auto

Yksi suuri ero GTA 6:n maailmassa on verrattuna aikaisempiin. Sen npc-hahmot kun ovat kaikki erilaisia ja niin aitoja, sivuhahmojen kaltaisia, että niitä ei enää tee mieli vahingoittaa, saati ampua. Jos sivullisia juoksee ajotielle, pelaaja yrittää aidosti väistää eikä ajaa niiden yli – tai siis ainakin itse. Aitouden tunne on hämmentävän voimakas. Se, että lokki osuu vahingossa lentokoneen siipeen ei puolestaan kirpaise yhtään, päin vastoin huvittaa, mutta sivullisten tappaminen on paljon pahemman tuntuista kuin koskaan pelisarjan historiassa.

Isoja eroja on muitakin. Autojen ryöstäminen on vaikeampaa. Ne pitää hotwirettää tai ne voivat vaatia edistyksellisempiä keinoja murtaa. Lisäksi autot pitää maalata ja vakuuttaa itselleen, jos ne haluaa pitää.

Jason ammuskelee moottoripyöräjengin kanssa.

”Pariskunta ryösti juuri huoltoaseman!”

Poliisisysteemi on myös kokonaan uusittu. Poliisit eivät tunnista pelihahmoja, jos tuntomerkkejä ei ole tai ne eivät täsmää. Kahdestaan tehdyn ryöstön jälkeen kannattaa hajautua. Lisäksi oma auto kannattaa olla jossain jemmassa ja sen takaluukussa vaihtovaatteet. Niitä tarvitaan, kun kytistä halutaan eroon.

Jason ja Lucia kävelevät.
GTA 6 on parisuhdepeli, jossa romantiikka ei ole kuitenkaan välttämättömyys.

Vice City

Pelin kiistaton kruununjalokivi on itse Vice Cityn kaupunki, joka on kooltaan vain 1/4 koko kartasta, mutta silti tolkuttoman suuri metropoli. Hauskinta on, että pelin tarinaa saa jyskyttää melkein 20 tuntia, ennen kuin tarina todella vie tähän Miamin klooniin. Se ei haittaa mitään, sillä pelin alkujaksossa olevat Key-saarien tapahtumapaikkakin on niin tiheä ja täynnä tutkittavaa, että se voisi itsessään olla koko pelin kartta ja silti tuntuisi kuin pelaisi jotain todella suurta ja hienoa. Nämä Key-saaret ovat kuitenkin kartasta vielä Vice Cityakin paljon pienempi osa.

Asuntoauto ajelee Vice Cityn kaduilla.

Grafiikat ja äänet?

Kesti melkein seitsemän vuotta ennen kuin PS5-konsolista saatiin otettua kaikki tehot irti. Sen GTA 6 tekee ällistyttävällä tavalla. Peli ei näytä fotorealistiselta, mutta siinä on niin paljon kaikkea graafista karkkia, että silmät eivät pysy perässä. On suorastaan hämmästyttävää, miten peli voi näyttää niin hyvältä säteenseurannat päällä ja massiivisella liikenteellä, realistisella valaistuksella ja yksityiskohtaisilla malleilla ja tekstuureilla. Myös volumetriset ja paikalliset pilvet ovat todellinen tekninen taidonnäyte.

Nudistileiri, jossa ihmiset ottavat aurinkoa.

Äänet ovat sanomattakin huippuluokkaa. Kukaan ei odottanut, että äänipuoli ontuisi, eikä pettymystä tarvitse pelätä. Tehosteet, yli 200 radiobiisiä ja järjettömän kovatasoinen ääninäyttely takaavat saumattoman ääninautinnon.

Vice Beach -uimaranta, jossa pelaaja ajaa Corvette-tyylisellä urheiluautolla.

Kannattaako ostaa?

Jos odotukset GTA 6:n suhteen ovat jotain aivan muuta kuin Red Dead Redemption 2:n tai aiempien GTA-pelien kaltaisia, voi kuudes osa tuoda karvaita pettymyksiä. GTA 6 on rakennettu Red Dead Redemption 2:n päälle, joten ohjattavuudet, fysiikka ja pelattavuus on hyvin samanlaista. Pelillisyys on tietenkin tavanomaista Grand Theft Autoa, kuten myös huumori: kuskataan ihmisiä, lasteja ja ryöstetään. Se kaava ei ole muuttunut. Mutta jos rakastit aiempia osia, kuten minä, saat kuudennesta GTA:sta pelin, joka yllättää koko ajan ja paranee tasaisesti tarinan edetessä. Itse en voi olla antamatta täysiä pisteitä, mutta ymmärrän myös eriäviä mielipiteitä.

Mainos
YLEISNÄKYMÄ
Grand Theft Auto VI
100 %
grand-theft-auto-vi-arvosteluGrand Theft Auto VI on ollut paineiden alla odotettu ja se lunastaa odotukset enemmän kuin hyvin. Peli nostaa jälleen kerran hiekkalaatikkopelin riman uudelle tasolle. Ja vieläpä sellaiseksi, jonka vain Rockstar itse voi rikkoa järjettömillä tuotantoarvoillaan ja hulluutta vastaavalla panostuksellaan. Jos räiskintä, seikkailu, hiekkalaatikkopelit ja romantiikka kiinnostaa, niin kyllä se kannattaa – ja on ehkäpä pakkokin ostaa.