Jotkut elokuvat vain tempaavat mukaansa. Havukka-ahon ajattelija on yksi niistä.
Kainuulainen Konsta Pylkkänen (Kai Lehtinen) on maanläheinen metsämies, korpifilosofi, jonka mielikuvitus ponnahtaa ajoittain maanpinnalta taivaisiin asti. Kun kerran luonne on utelias ja aivot oikein raksuttavat, voi vaikkapa ratkaista mittarimadon toimenkuvan. Tai mitata avaruuden. Se muuten onnistuu kun oikein keskittyy. Pitää vain kuvitella tähtien joukkoon kiintopisteitä ja antaa katseen lentää niin kauas kuin pystyy. Siinä voi tosin alkaa jo hirvittää kun oikein kauas mennään.
Muille paikkakuntalaisille Pylkkänen on melkoinen outolintu, mystinen mies, jota kyllä kunnioitetaan, mutta josta kiertävät myös juorut. Onneksi kavereitakin löytyy, kuten vaikkapa Mooses Pessi (Ilkka Heiskanen), jonka naurua ei kenenkään kannata jättää kuulematta.
Pylkkänen pääsee apuriksi luonnontutkijoille, jotka ovat saapuneet Helsingistä korpien kätköihin tekemään tieteellistä työtä. Onnekkaan sattumuksen kautta Pylkkänen saa nimensä merkittävän tieteellisen löydön meriittilistalle. Ja mikä tärkeintä, sankarimme saa nimensä sanomalehteen.
Veikko Huovisen alkuperäisteoksesta on vuosien kuluessa tullut yksi rakastetuimmista suomalaisista kirjoista. Eikä ihme. Havukka-ahon ajattelija kysyy, eikö ihminen saa olla sellainen kuin hän on. Tai haluaa olla. Lapsella on mielikuvitusta, mutta minne ihmeeseen aikuinen on sen hukannut? Ja mikä perhana siinä on, että muut tietävät omat asiat paremmin kuin itse. Mutta miten niitä muita voisi näpäyttää?
Kari Väänäsen ohjaama ja käsikirjoittama elokuva pitää tarkasti otteessaan kirjan punaisen langan, eikä hukkaa pätkääkään tunnelmasta tai huumorista. Sanoisinpa että nyt on käynyt jopa päinvastoin. Alkuperäistarina saa nimittäin hienoa potkua Suomi Filmi –tyylisen musiikin sekä upean kuvauksen ja leikkauksen avulla. Hienoiset poikkeavuudet kirjasta puolustavat paikkaansa elokuvan sujuvuuden kannalta.
Kai Lehtisen suoritus Pylkkäsenä on kerrassaan ikimuistettava. Pirkka-Pekka Peteliuksen piti aluksi olla pääosassa, mutta toisin kävi, ja ilmeisesti hyvä niin. Ja kun mukana on vielä Ilkka Heiskanen Mooses Pessinä, on koossa hauskin ja hurmaavin parivaljakko mitä hetkeen on nähty. Mitäpä sitä säästelemään: kaikki näyttelijät toimivat oivallisesti. Aake Kallialan Kuoliaaksinaurattajaan ei haluaisi törmätä ikinä missään, kenties jo tiedätte miten hänen uhreilleen käy.
Suomalaisen elokuvan liukuhihnatyöt kuten Black out, Haarautuvan rakkauden talo ja Hymypoika ovat viimeinen pyyhkiytyneet pois muististani. Havukka-ahon ajattelija pesi sateen lailla mielenmaisemani kadut, ja olo on virkistynyt. Hymykin on huulilla. Täytyy lähteä Turun Ruissaloon kävelylle, jos vaikka näkisi tuliketun.
Extroina DVD-levyllä on traileri sekä Veikko Huovisen viimeinen haastattelu.
SA
