Herra Thomas Popper (Jim Carrey) on kivenkova bisnesmies, jolle työ on aina ollut perhettä tärkeämpää. Tämän vuoksi hän on myös eronnut vaimosta ja kahdesta lapsestaankin, joita hän näkee nyt vain joka toinen viikonloppu. Työtavat mies on perinyt isältään, joka ei koskaan ollut kotona, vaan lähetti mitä kummallisempia lahjoja postitse. Nyt 30 vuotta myöhemmin Popper saa jälleen lahjan – viimeisen lahjan. Paketin joka sisältää kuusi holtitonta papuanpingviiniä.
Aluksi mies on vihoissaan pikkuveikkojen temmellyksestä, mutta lopulta oppii ymmärtämään, että tärkeintä ei olekaan työ, vaan yhdessä vietetty aika ja perhe.
Jim Carrey tutussa uramiehen roolissa, joka nähtiin ensikertaa Liar, Liar -elokuvassa vuonna 1997.
Jim Carrey palaa hassuttelurooleihin pitkän draama ja kauhukokeiluvaiheen jälkeen. Rooli on ainoa oikea joka miehelle sopii, vaikka Carrey osaa tulkita myös uskottavasti dramaattisempiakin rooleja. Ace Ventura on kuitenkin aina Ace Ventura. Heti ensimmäinen asia joka Popperista tulee mieleen on Valehtelija, valehtelija, jossa perusasetelma on täysin sama. Jos se leffa miellytti, miellyttää tämäkin… ja toisinpäin.
Herra Popper ja pingviinit on nuoremmalle väestölle suunnattu hellyttävä komedia, joka on kirjoitettu riman alta, mutta toimii silti ihan kelvollisena viihteenä. Koko juonen pystyy arvaamaan jo heti alkutekstien jälkeen, eikä yllätyksiä tipu loppua kohden mentäessäkään.
Carreyn hassut ilmeet ja vekkulit kekkuloinnit toimivat hauskasti, vaikka niissäkään ei ole varsinaisesti mitään uutta. Yllättäviä improvisoituja eleitä on kuitenkin piristävä seurata Jack Blackin ja Martin Lawrencen suoraviivaiseen kirjoitettuun komiikkaan.
Blu-ray -versiosta löytyy joukko pingviiniaihesia bonuspalasia, mutta kaikista paistaa läpi elokuvan vahvaakin vahvempi markkinointi. Mitään todellista sisältöä ei ekstroista saa irti.
KE
